Opetusministeriössä kuulemma puuhataan asetusmuutosta, joka muuttaisi hakukelpoisuutta ammattikorkeakouluihin. Sen mukaan lukion oppimäärällä (lukion päättötodistuksella) ei voisi enää hakea ammattikorkeakouluihin, vaan jatkossa vaadittaisiin ylioppilastutkinto. Hakukelpoisuus vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon pohjalta säilyisi ennallaan.
Haiskahtaa vähän siltä, että ylioppilastutkinnon profiilia halutaan nyt keinolla millä hyvänsä kohottaa. Vaan miksi?
Ylioppilastutkinto syntyi aikanaan pääsykokeeksi yliopistoon, Turun akatemiaan. Sittemmin se on muotoutunut lukion päättökokeeksi. Mutta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on tapahtunut paljon. Ylioppilastutkinto on mahdollista suorittaa myös ammatillisen perustutkinnon suorittamisen jälkeen ja ammatillinen perustutkinto ilman ylioppilastutkinnon suorittamista antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden paitsi ammattikorkeakouluihin myös yliopistoihin. Hakukelpoisuuden ammattikorkeakouluihin voi saada myös suorittamalla näyttötutkintona ammatti- tai erikoisammattitutkinnon. Lisäksi usealle koulutusalalle on mahdollista hakeutua suorittamalla avoimen yliopiston opintoja riittävän määrän. Mihin siis tarvitaan ylioppilastutkintoa?
Viime vuosina on paljon puhuttu siitäkin, että ylioppilastutkintoa tulisi kehittää (taas) enemmän siihen suuntaan, että se toimisi samalla yliopiston valintakokeena. Tämä taas on nähdäkseni ristiriidassa elinikäisen oppimisen periaatteen kanssa. Oppimisen ja työelämän uusi järjestys on sellainen, että kansalainen joutuu jatkuvasti päivittämään osaamistaan ja jopa opiskelemaan useita tutkintoja. Siksi on nurinkurista, että ylioppilastutkinnosta jalostettaisiin valintakoetta lopullista elämänuraa varten. Sehän tarkoittaa, että lukiolaisen pitäisi jo alusta saakka tietää, mihin aineisiin tulee erityisesti panostaa, jotta saisi mahdollisimman hyvät pisteet yliopiston portilla. Ja kuten yllä olen esittänyt, reittejä yliopisto-opintoihin on nykyään monia muitakin.
Myös iltapäivälehtien lukiovertailut ovat tulleet jäädäkseen. Siinä lukiot laitetaan "paremmuusjärjestykseen" ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella. Mitä se kertoo sivistyskäsityksestämme? Tuosta vaan sivuutetaan ihmisenä kasvamisen ja oppimaan oppimisen teemat (joita on vaikea mitata) ja tuijotetaan puoltoäänten määrää. Ja niiden perusteella katsotaan, mitkä lukiot ovat hyviä ja mitkä eivät. Kissan viikset, sanon minä.
Noista listoista päästään yhdellä konstilla. Lopetetaan ylioppilastutkinto. Tunnustetaan, että aika on ajanut sen ohi. Mitä tämä mahdollistaisi? Sen, että lukiosta voisi kehittää hyvää, yleissivistävää toisen asteen koulutusta ilman yo-kirjoitusten paineita. Ei olisi ainainen kiire ja hoppu "käydä kurssin asioita läpi", ettei yksikään oppikirjan tiedonjyvänen vain jää käymättä, kun sitä voi tarvita kirjoituksissa... Jäisi tällainen hössötys ja kiire pois ja olisi aikaa pysähtyä ihmettelemään, kyselemään - sivistymään. Tämä ei veisi piiruakaan lukion tavoitteellisuudelta pois. Kyllä ammatillisellakin puolella kurssit ja opinnäytteet täytyy suorittaa, jotta saa tutkinnon.
Ai niin, yhä useampihan suorittaa samaan aikaan sekä ammatillisen tutkinnon että lukion oppimäärän. Ja kursseja valitaan ristiin eri oppilaitoksista. Yo-kirjoitusten paineen puuttuminen antaisi mahdollisuutta myös näiden yhteistyökuvioiden yhä laajempaan kehittämiseen.
