Toukokuussa vihitään ihan oikea piispa

Nyt se on julkista. Sakari Korpinen ja Risto Soramies ovat ehdollaLähetyshiippakunnan (eivät Luthersäätiön) piispaksi. Uusi piispa vihitään jHs 4.5. Helsingin Pyhän Sydämen kappelissa niin kuin nykyinen piispa Matti Väisänenkin. Niin ne vuodet vierii. Vastahan oli tuo juhlava tilaisuus, jossa kunnioittamani Matti-piispa vihittiin virkaansa. Seuraaja astuu isoihin saappaisiin, mutta virka kantaa. Kävi miten kävi, Lähetyshiippakunta saa hyvän kaitsijan.Suostumus ei kummallekaan ole varmasti ollut helppo. Eikä kummallakaan ole ollut helppo hengellinen tie. Ristin tien grillissä on kypsynyt kypsiä ja vakaita kristittyjä.

Kotimaa 24:ssa keskustelu lähti jo tuttua latua pitkin kulkemaan. Uutisen toisessa repliikissä jo tahdottiin laittaa piispa lainausmerkkeihin ja kun Martti Vaahtoranta perusteli, että piispa on seurakuntien kutsuma, tahdottiin seurakunnatkin laittaa lainausmerkkeihin.

(http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/10492-seurakuntalainen-kaksi-ehdolla-luther-saeaetioen-piispaksi)

Tämä on mitä pahimman luokan aikuisten ihmisten halveksimista. Suomen hengellisessä kentässä, jossa vallitsee monopoli, johon Kuluttajavirastokaan ei kykene puuttumaan, on helppo heitellä tuollaisia ylimielisiä kommentteja. Kenttä on kuitenkin murroksessa. Monopoli murtuu. En minä siitä iloitse. Mutta siitä iloitsen, että lähteitä syntyy erämaan keskelle. Keneltä ne ovat pois? Eivät keltään. Ei Kristus ole jaettu. Sen sijaan mitä useammassa paikassa Kristus jakaa itsensä ja lahjansa, sen parempi. Jumalan virta on kyllä vettä täynnä. Kyllä sinne mahtuu uimaan.

Toukokuussa siis vihitään ihan oikea piispa ihan oikeiden seurakuntien kutsumana. Nämä seurakunnat (tai jumalanpalvelusyhteisöt, koinoniat, mitä nimitystä käytetäänkään) eivät ole samanmielisten vapaasta tahdosta inhimillisesti syntyneitä yhteenliittymiä, vaan sanan ja sakramenttien synnyttämiä, alttarin ja saarnatuolin yhteyteen kokoontuneen lauman ruokintapaikkoja. Eivät ne ainoita oikeita seurakuntia kuvittelekaan olevansa. Siksi ihmettelen, että Suomen ev.lut kirkon edustajat nyt näyttävät lankeavan tuollaiseen retoriikkaan lainausmerkkipiispoineen ja lainausmerkkiseurakuntineen. Kas kun ei valepappi tai valepiispa ole vielä tällä kierroksella päässyt argumentaation helmeksi.