Kyllä. Tähän olen päätynyt. Tai en oikeastaan minä, vaan eräs toinen luterilainen pastori. Ja minä hänen johdattamanaan. Lapsikaste on epäraamatullinen käsite.
Mitenkä niin on? No koska Raamattu tuntee vain yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, iankaikkisen elämän lahjoittamiseksi, Jumalan lapseksi pääsemiseksi ja uudestisyntymiseksi taivaan valtakuntaan. On vain yksi kaste pelastuksen lahjoittamiseksi, jossa yksi ja ainoa kolmiyhteinen Jumala antaa itsensä. Jumala antaa kuninkaan lapsen arvonimen, Jeesus antaa Golgatan ristintyön ja ylösnousemuksen hedelmät ja Pyhä Henki antaa itsensä sydämeen asumaan.
Viime sunnuntaina kastoin poikani Niilon. Jaoin kasteen jälkeen kummeille luettavaksi Reijo Arkkilan kastekirjasen. Ystäväni, joka lupautui kummin tehtävään, huomautti kirjaa selatessaan, että ei pitäisi puhua lapsikasteesta, kun on vain yksi kaste, joka on kaikille sama. Valo syttyi silmissäni. Näinhän se on!
Minun kanssani on siis turha tulla enää kiistelemään lapsikasteesta.Tästä lähtien tunnen vain yhden kasteen, armonvälineen. Sen merkityksestä voimme keskustella. Ei ole nimittäin yhdentekevää, mitä opetamme ja tunnustamme kristityksi tulemisen perustasta. Minulle kaste merkitsee heittäytymistä Jumalan pelastavan työn varaan, Kristuksen täytetyn työn suojiin ja Pyhän Hengen hoitoon. Saa heittää pois kaiken oman hurskauden, jossa ei kehumista ole. Saa heittää pois itsestä puristetun uskon ja uskoa, että Kristus vie päätökseen kasteessa alkamansa hyvän työn. Taivaseen asti. Voi sitä, joka tämän lahjan hylkää ja heittää pois joko epäuskossa tai tekemällä kasteesta ihmisen oman kuuliaisuudenteon!
