Kyllä. Tähän olen päätynyt. Tai en oikeastaan minä, vaan eräs toinen luterilainen pastori. Ja minä hänen johdattamanaan. Lapsikaste on epäraamatullinen käsite.
Mitenkä niin on? No koska Raamattu tuntee vain yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, iankaikkisen elämän lahjoittamiseksi, Jumalan lapseksi pääsemiseksi ja uudestisyntymiseksi taivaan valtakuntaan. On vain yksi kaste pelastuksen lahjoittamiseksi, jossa yksi ja ainoa kolmiyhteinen Jumala antaa itsensä. Jumala antaa kuninkaan lapsen arvonimen, Jeesus antaa Golgatan ristintyön ja ylösnousemuksen hedelmät ja Pyhä Henki antaa itsensä sydämeen asumaan.
Viime sunnuntaina kastoin poikani Niilon. Jaoin kasteen jälkeen kummeille luettavaksi Reijo Arkkilan kastekirjasen. Ystäväni, joka lupautui kummin tehtävään, huomautti kirjaa selatessaan, että ei pitäisi puhua lapsikasteesta, kun on vain yksi kaste, joka on kaikille sama. Valo syttyi silmissäni. Näinhän se on!
Minun kanssani on siis turha tulla enää kiistelemään lapsikasteesta.Tästä lähtien tunnen vain yhden kasteen, armonvälineen. Sen merkityksestä voimme keskustella. Ei ole nimittäin yhdentekevää, mitä opetamme ja tunnustamme kristityksi tulemisen perustasta. Minulle kaste merkitsee heittäytymistä Jumalan pelastavan työn varaan, Kristuksen täytetyn työn suojiin ja Pyhän Hengen hoitoon. Saa heittää pois kaiken oman hurskauden, jossa ei kehumista ole. Saa heittää pois itsestä puristetun uskon ja uskoa, että Kristus vie päätökseen kasteessa alkamansa hyvän työn. Taivaseen asti. Voi sitä, joka tämän lahjan hylkää ja heittää pois joko epäuskossa tai tekemällä kasteesta ihmisen oman kuuliaisuudenteon!
Hei kiva blogi sulla! Olen itse myöskin uskossa ja lapsikastetta en hyväksy, vaikka sukulaisten juhlissa käynkin..! :) Käy myös kurkkaamassa mun blogia http://elsanblogitus.blogspot.fi/
VastaaPoistaElsa
Minut on kastettu vauvana. Minä en kuitenkaan sen seurauksena koskaan oppinut tietämään että Jeesus on Jumala, mihinkä uskominen on ehdoton pelastuskysymys. Vasta teini-ikäisenä sain eräältä henkilöltä ensimmäistä kertaa kuulla, että kristinuskon opetuksen mukaan Jeesus on Jumala. Jos kerran olin vauvasta asti aidossa, pelastavassa uskossa niin kyllähän minun olisi pitänyt olla myös tietoinen esim. Jeesuksen jumaluudesta vähintään teoreettisella tasolla. Monesti tähän ongelmaan saatetaan vastata sanomalla että pitäisi olla kristillistä kasvastusta. Onhan se totta että kristilinen kasvatus on tärkeää uskossakasvamisen ja uskossapysymisen kannalta, mutta se on eri asia kuin uskoontuleminen. Aidosti uskoontulleen ihmisen pitäisi olla tietoinen Jeesuksen jumaluudesta ilman, että uskoontulon jälkeen sitä tarvitsee hänelle eriksensä mitenkään sanoa.
VastaaPoistaTulin uskoon vasta aikuisiän kynnyksellä, kun törmäsin evankelioiviin teksteihin netissä, ja Pyhä Henki vaikutti minussa synnintunnon ja koin voimakkaan pelontunteen kun tajusin että olin silloisessa elämäntilanteessani matkalla kadotukseen. Käännyin sen johdosta Jeesuksen puoleen, ja tein parannuksen, saaden syntini anteeksi.
t. nykyisin vapaissa suunnissa käyvä
Molemmille kommenttina, että pelastus on annettu teillekin jo kasteessa. On hyvä, että nyt elätte sitä todeksi uskon kautta. Ei ihminen itse pelasta itseään edes tulemalla uskoon. Sekin on Jumalan lahja.
VastaaPoistaKimmo Jaatila