Päätinpä sitten ryhtyä blogiaikaan minäkin. Wiki koulukäyttöä varten minulla on ollutkin. Mutta eipä puhuta koulusta sen enempää ennen elokuuta!
Viime päivät ovat kuluneet mielenkiintoisessa tehtävässä. Olen silloin tällöin kirjoitellut raamatunselityksiä Lukkari-raamatunlukuoppaseen (http://www.lukkari.net/) nuorille. Nyt sain kuukauden varoitusajalla tehtäväksi kirjoittaa aiheesta "Suku ja perhe". Muita reunaehtoja ei ollut kuin että kuusi 1000-merkkistä kirjoitusta Raamatun pohjalta kyseiseen aiheeseen liittyen.
Meinasi iskeä valinnan vaikeus. Aiheesta olisi voinut kirjoittaa monesta eri näkökulmasta. Huomasin, että suku-teema jäi nyt vähemmälle, perhe vei voiton.
Eipä ole helppo aihe nykypäivänä tämä. Perheistä monet voivat todella huonosti. Lastensuojelun asiakkaiden lukumäärä on kuusinkertaistunut 20 vuoden aikana. Ehkä jonkun mielestä tästä syystä pitäisi luopua perinteisten perhearvojen puolesta puhumisesta. Onko mahdollista pitää yllä ihanteita, jos niitä yhä harvempi toteuttaa?
Mielestäni sitä suuremmalla syyllä on pidettävä yllä ihanteita ja ideaaleja. "I have a dream", sanoi Martin Luther King aikanaan. Minusta ei Kingiä ole tulossa eikä Kongiakaan, mutta mihin menee sellainen yhteiskunta tai yhteisö, jolla ei ole ihanteita? Se kaatuu apatiaan ja tarkoituksettomuuteen. Siitä tulee yhteiskunta, jossa vahvin määrää ja päätökset tehdään jossain salaisessa hämmentämössä.
Taivaallisen rauhan aukiolla oli 20 vuotta sitten iso joukko opiskelijoita, joilla oli ihanne. Nuo ihanteet murskattiin raa´alla tavalla. Niinkin voi joskus käydä. Mutta heidät kuitenkin muistetaan vielä pitkään siitä, että he uskalsivat tehdä jotain. Tekevälle sattuu - sille, joka ei mitään tee, ei satukaan. Mutta ei sellaista muistetakaan.
Joh 15:16
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti