Kahta minä sinulta pyydän -
niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,
älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan
ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?"
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa
ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.
Älä anna köyhyyttä – älä rikkauttakaan. Sananlaskujen kirja osaa yllättää lukijansa. Perustelutkin ovat varsin vakuuttavat. Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan. Tuoreen ennusteen mukaan maailmassa tulee olemaan tänä vuonna noin miljardi aliravittua ihmistä. Tämä mahdollistaa laajamittaisen mustan pörssin kaupan ja monenlaisen epärehellisen toiminnan. Kun ruoan hinta alkoi jokin aika sitten kohota voimakkaasti, kallistui riisin hinta Haitilla hetkessä 700 prosenttia. Palkat eivät kohonneet samaa tahtia – pikemminkin päinvastoin. Tilanne aiheutti monenlaista levottomuutta ja jopa kapinaa. Myös muilla pahoilla nälkäalueilla puolestaan ihmisten tulee hankkia elantonsa usein jopa kyseenalaisin menetelmin. Viime viikkoina olemme seuranneet merirosvousta itäisen Afrikan rannikolla. Myös ihmiskaupan uhriksi joutuu nykyään enemmän väkeä kuin koskaan – monen on myytävä jopa oma lapsensa, jotta selviäisi huomiseen päivään. Tällaista maailmaa ei Jumala ole luonut – ihminen ei ole viljellyt ja varjellut luomakuntaa eikä näin ole täyttänyt tehtäväänsä Jumalan työtoverina.
Mutta entä tämä toinen näkökulma? Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan
ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Näin kävi esimerkiksi Israelin kansalle sen eläessä 700-luvulla ennen Kristuksen syntymää nousukauttaan. Jumala vaihtui epäjumaliin, korruptio kasvoi, epärehellinen business kukoisti ja erään aikalaisen sanoin ”köyhän he myyvät kenkäparista”. Mistä tämä johtui? Tässähän oli käynyt ihan samalla tavalla kuin nykyisen maailman köyhissä osissa? Vaurauden keskellä kaiken piti olla kunnossa. Nythän olisi syytä kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä Hänen kädestään on saatu. Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani, sinun kädessäsi on minun arpani. Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu. Näinhän sen piti mennä. Mutta eipä mennyt. Miksi ei?
Leirimme erääksi hittituotteeksi nousi laululeikki, jossa hai oli hyökkäämässä uimassa olevan pahaa-aavistamattoman tytön kimppuun. Laululeikissä oli kaksi loppua: onnellinen ja vähemmän onnellinen. Vähemmän onnellisessa hai sai tytön saaliikseen. Tämä kuvastaa hyvin, miten helppoa meidänkin elämässämme on jäädä vihollisten varaan. Kaikkein pahin vihollinen, mikä hyökkää elämän virrassa kaikessa rauhassa uiskentelevan mattimeikäläisen kimppuun on synti. Lukemassani Vanhan testamentin kappaleessa kuvataan hyvin, mitä tämä tarkoittaa. ”Saatan kieltää Jumalan
”Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee sydämet.”
”Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.”
”Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä.”
Mutta palataan tuohon suuren suosion saaneeseen laululeikkiin. Siinä on myös onnellinen loppu. Siinä urhea Viljami tulee pelastamaan uimassa olevaa tyttöä, karkottaa hain ja uimarityttö antaa palkinnoksi pusun Viljamin poskelle. Kuinka osuvasti tämä kuvaakaan sitä, mitä olemme saaneet rippikoulussa yhdessä opiskella! No, emme nyt kuitenkaan ole harjoitelleet hain karkoittamista – niitä ei Toivonkodin rannassa onneksi näkynyt ainakaan kovin montaa – mutta kuka mahtaa olla se, joka pelastaa ihmisen vihollisten kynsistä? Kuka on tullut pelastamaan ihmisiä synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta Jumalan valtakuntaan? No, kukapa muukaan kuin Jeesus.
Epäuskon vastakohta on usko. Myös siitä, mitä on usko, antaa Sananlaskujen kirja oivia esimerkkejä:
”Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.”
”Herran pelko on vankka varustus, jälkipolvillekin se suo turvan.
Herran pelko on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.”
”Älä kadehdi niitä, jotka elävät synnissä, elä Herran pelossa päivästä päivään.”
”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.”
Leirin aikana kävimme läpi sitä, mitä merkitsee oikea Jumalan pelko ja mitä taas tarkoittaa väärä Jumalan pelkääminen. Väärää Jumalan pelkäämistä on se, että emme tule Jumalan luokse, kun ajattelemme, ettei Hän huoli meitä luokseen. Oikeaa Jumalan pelkoa on puolestaan elää Jumalan yhteydessä päivästä päivään Hänen tahtonsa tietä seuraten. Hän on elämän lähde ja Hänen armonsa kantaa taivaan kotiin asti. Hän on antanut ainoan poikansa meille, jotta saisimme syntimme anteeksi – myös epäuskon. Kun Jeesus kuoli ristillä, toteutui todella Jumalan lupaus: Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä. Tai kuinka ihanat ovat ne sanat, jotka usein kuulemme alttarilta luettuna: - Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Älä siis kulje Jumalasta kauas, älä turhaan pelkää, ottaako Hän sinut vastaan. Kyllä Hän ottaa. Mutta emmehän me anna Jumalan paikkaa omassa elämässämme kenellekään toiselle? Uskonpuhdistaja Martin Luther selittää ensimmäistä käskyä seuraavasti – konfirmoitavat nuoret osaavat käskyt hienosti , mutta meille muille kertaukseksi, että ensimmäinen käsky on ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”
Huolehtikoon siis jokainen omalta osaltaan, että tämä käsky pidetään kaikkein suurimpana ja korkeimpana eikä leikin asiana. Kysy omalta sydämeltäsi ja tiedustele tarkasti, niin varmasti huomaat, onko se kiintynyt yksin Jumalaan vai ei. Jos sydämesi pystyy erityisesti hädän ja puutteen aikana odottamaan pelkkää hyvää yksin Jumalalta ja antamaan kaiken muun mennä menojaan, silloin sinulla on ainoa tosi Jumala. Ja päinvastoin jos sydän on kiintynyt johonkin muuhun, jolta se odottaa hyviä lahjoja ja apua enemmän kuin Jumalalta, ja jos se ei pahan kohdatessa juokse hänen turviinsa, vaan pakenee häntä, silloin jumalasi on toinen, epäjumala.
Miten sitten voin olla varma, että kuljen oikeaa tietä ja turvaan oikeaan Jumalaan? Luottamalla siihen, että se, mitä Jumala itse lupaa, pitää paikkansa. Ja Jumala lupaa: Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa. Kun elät lähellä Jeesusta, elät lähellä Jumalaa. Silloin olet varmasti oikealla, taivaaseen vievällä tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti