Ohessa pitämäni saarna 20. sunnuntaina helluntaista, jonka aiheena on siis Usko ja epäusko.
Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: »Tämän täytyy olla se profeetta.» Toiset sanoivat: »Hän on Messias.» Mutta toiset epäilivät: »Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.» Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: »Miksi ette tuoneet häntä?» Miehet vastasivat: »Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.» Silloin fariseukset sanoivat: »Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään - kirottuja kaikki!» Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: »Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.» Mutta toiset sanoivat hänelle: »Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.»
Oli vietetty lehtimajajuhlaa. Vuodenaika oli suurin piirtein sama kuin mitä vietämme juuri nyt. Jeesus oli noussut kesken juhlan päätöspäivää esiin ja kutsunut ihmisiä luokseen luvaten, että hänen luokseen tulevalla ei ole koskaan jano. Jeesus oli myös luvannut, että hänen luokseen tulevan sisimmästä kumpuavat elämän veden virrat eli Pyhä Henki. Päivän evankeliumi on reaktio näihin Jeesuksen sanoihin.
Millä tavoin Jeesus sitten torjuttiin? Entä millä tavoin Jeesus otettiin vastaan? Nämä on syytä ottaa tarkasti huomioon, koska samat lainalaisuudet toteutuvat myös silloin, kuin me puhumme uskosta ja epäuskosta omassa elämässämme.
Mutta ennen kuin menemme näihin lainalaisuuksiin, on syytä määritellä käsitteet usko ja epäusko tarkemmin. En ole vakuuttunut siitä, mitä päivän aiheesta yleisesti lausutaan. Aikamme uskonnollinen ilmasto suosii epävarmuuteen jättäytymistä. Kaiken epäilemisestä on tehty ihanne. Siitä on tehty jopa aikuisen uskon mittapuu. ”Ennen olin mustavalkoinen – nykyisin suvaitsevainen.” On myös haluttu häivyttää raja uskovan ja epäuskossa elävän väliltä. Tällainen jako on kuulemma luokitteleva ja muottiin laittava. Epäuskosta on tullut paikoitellen kirkossa jopa tavoiteltava asia. Mitä muuta tahansa saat tehdä, mutta et kutsua ihmisiä uskomaan Jeesukseen. Se on painostamista ja käänyttämistä.
Sanotaan myös niin, että usko ja epäusko taistelevat kristityn ihmisen sydämessä jatkuvasti. Sitä en allekirjoita, koska tämä vie pohjan pois Jumalan teoilta. Toki ihmisessä taistelevat Henki ja liha jatkuvasti – ja voihan ihminen joutua pelastavan uskon ulkopuolellekin. Meitä myös kehotetaan tutkimaan itseämme, olemmeko pysyneet uskossa. Silti tämä taistelu on mielestäni eri kuin uskon ja epäuskon jatkuva taistelu ihmisen sydämessä. Itse asiassa: kehotus itsensä koettelemiseen on annettu seurakunnalle. Olemmeko seurakuntana pysyneet Jumalan lahjojen äärellä?
Toisin sanoen: usko on Jumalan lahjojen vastaanottamista. Se ei ole ihmisen omaa aikaansaannosta, koska hengellisesti kuollut ihminen pystyy puristamaan itsestään uskoa saman verran kuin vettä Saharasta tai öljyä peruskalliosta – ei pisaraakaan. Usko ei myöskään tarkoita ihmisen hengellisen elämän eri vaiheita tai mielialan muutoksia. Vaikka hengellinen elämäsi vaikuttaisi kuivalta kuin viikon vanha ruisleipä tai vetiseltä kuin lokakuinen Porrassalmenkatu, ei uskosi ole siihen sammumassa. Uskoa on, kun hyväksyt Jumalan suurimman lahjan – Jeesuksen – ja annat hänen olla elämässäsi läsnä.
Epäusko puolestaan merkitsee, että ihminen ottaa elämän omiin käsiinsä pois Jumalan käsistä. Se ei merkitse Jeesukseen uskovan ihmisen hengellisen elämän erilaisia kausia eikä epäilyksen hetkiä, joita jokaisen kristityn elämässä tulee. Se merkitsee Vapahtajan tietoista kieltämistä, Jumalan käskyjen hylkäämistä ja piittaamattomuutta viimeisestä tuomiosta. Epäuskossa elävälle kysymys syntien anteeksiantamuksesta on absurdi, koska hän ei ole omaa syntisyyttään kohdannut. Uskossa elävälle syntien anteeksisaaminen on puolestaan koko elämän tärkein kysymys.
Nyt viimein pääsemme siihen, miten Jeesus tässä evankeliumissa otettiin vastaan ja miten torjuttiin. Ensiksi ne, ottivat vastaan Jeesuksen profeettana ja Messiaana. Profeetta ei tässä yhteydessä tarkoita mitä tahansa profeettaa, vaan Jumalan erityisesti lupaama, Mooseksen kaltainen Jumalan ilmoituksen tuoja. "Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. Näin siis Mooses (5 Moos 18) Jumalan lupauksen perusteella lausuu. Jumala itse puolestaan oli sanonut tästä Mooseksen kaltaisesta profeetasta näin: Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen.
Niitä, jotka ottivat Jeesuksen vastaan Messiaana – vapauttajakuninkaana ja pelastajana – sekä Mooseksen kaltaisena profeettana, yhdistää kaksi asiaa. He tunsivat kirjoitukset. Eivät he muuten olisi osanneet odottaa Messiasta. Eivät he muuten olisi osanneet odottaa Mooseksen kaltaista profeettaa saapuvaksi. Jotta voisimme uskoa Jeesukseen, tulee meidän olla tietoisia uskomme perusasioista. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."
Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?(Room 10:13-14) Todellinen usko voi syntyä vain kuulemalla todellisia asioita. Pelastava usko voi syntyä vain kuulemalla siitä, mitä on pelastus ja kuka on pelastaja.
Mutta Jeesukseen uskovia yhdistää tässä evankeliumissa myös toinen asia. He myös pitivät totena sitä, minkä olivat oppineet. He tunnustivat Jeesuksen pelastajakseen. ”Tämän täytyy olla se profeetta, hän on Messias.” He olivat vakuuttuneita – niin miksi? Jeesuksen omien sanojen voimasta. He olivat kuulleet Jeesuksen omia sanoja. Eivät kuulopuheita, eivät tulkintoja tai tutkimuksia Jeesuksesta, vaan Jeesuksen omaa julistusta. Siinä oli heidän uskonsa perusta.
Entä sitten epäuskon valtaan jääneet? Ensinnäkin he eivät tunteneet tosiasioita Jeesuksesta. Tässähän näyttää siltä, että ihmiset eivät tienneet Jeesuksen olevan Betlehemistä syntyisin ja olevan Daavidin sukua. Messiasta odottaville tällä oli suuri merkitys. Messias kun olisi tulossa juuri Betlehemistä. Kuinka usein ihmiset jäävätkin Jeesuksen ja Raamatun kanssa samanlaiseen tietämättömyyteen! Tämä on yksi este pelastavan uskon syntymiselle: tietämättömyys. Ei tiedetä, mitä merkitystä vaikkapa Jeesuksen ristinkuolemalla on. Aivan kuten eräs rippikoululainen asian ilmaisi: ”Nyt tiedän, mitä merkitystä Jeesuksen kuolemalla on. Aiemmin vain ajattelin, että Jeesus kuoli, ei sen enempää.”
Toinen epäuskoon jääneitä yhdistävä tekijä on asenteellinen kiivaus Jeesusta vastaan tietämättömyyteen yhdistettynä. Tämä on vieläkin pahempaa kuin tietämättömyys. Tietämättömyys voidaan korjata opiskelemalla Raamattua, käymällä rippikoulu tai kuulemalla saarnoja. Mutta nyt fariseukset olivat valmiit langettamaan jopa kirouksen niiden päälle, jotka uskovat Jeesukseen. Ne, jotka Jeesukseen uskovat, ovatkin mistään mitään ymmärtämätöntä rahvasta. Kuin suoraan 2000-luvun Internet-keskustelupalstalta, jossa uskovat saavat kuulla kunniansa! Kaiken huipuksi VT:n profeetoista Debora ja Joona olivat kotoisin Galileasta.
Entä me? Vastaan Raamatun sanalla 2. Timoteuskirjeestä:
Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.
Toisin sanoen: juurru omaan seurakuntaasi, juurru Raamatun sanaan –juurru Kristukseen syvemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti