YHTEINEN KATSOMUSOPETUS PEDAGOGISESTI ONGELMALLISTA

Kirjoitin oheisen mielipidekirjoituksen paikalliseen maakuntalehteen Itä-Savoon 12.10.2009. Kirjoitus, johon viittaan, löytyy vaillinaisena täältä:

http://www.ita-savo.fi/scripts/edoris/edoris.dll?tem=lsearchart&search_iddoc=9563618


Mikä unohtui sanoa, on se, että uskonnon muiden osa-alueiden laiminlyöminen olisi paitsi sääli, myös katastrofaalista yleissivistyksen kannalta.




YHTEINEN KATSOMUSOPETUS PEDAGOGISESTI ONGELMALLISTA

Savonlinnan sivistystoimenjohtaja Markku Kankkunen ilmoittaa Itä-Savossa 8.10. varovasti kannattavansa kaikille avointa eettistä oppiainetta. Jutusta ei käy ilmi, kannattaako Kankkunen nykyisen oman uskonnon opetuksen korvaamista kokonaan uudella oppiaineella vai olisiko ko. oppiaineen rinnalla myös uskontokunnittain eriytyvää ainesta.

Mikäli oman uskonnon opetus korvattaisiin Kankkusen esittämällä tavalla, on tämä pedagogisesti erittäin ongelmallista. Ensinnäkin katsomusaineiden tutkimuksessa ollaan yleisesti sitä mieltä, että pystyäkseen kohtaamaan toisen ihmisen vakaumuksen tulee ensin olla selvillä omasta vakaumuksestaan. Tätä oman uskonnon opetus palvelee hyvin. Uskon, että oman uskonnon opetuksella on myös kotouttava rooli maahanmuuttajien keskuudessa. Tätä tukee mm. Kuopion yliopistossa laadittu sosiaalityön kandidaatintutkielma, jonka mukaan omalla uskonnolla on merkittävä turvallisuutta ja identiteettiä rakentava tekijä pakolaisten keskuudessa.

Toiseksi mistä löydämme ne perusarvot, jotka kaikki ihmiset ovat valmiita jakamaan? Etiikka pohjautuu aina arvoihin ja ihmiskäsitykseen. Kuka määrittelee Kankkusen mallissa, mitä arvoja ja ihmiskäsitystä halutaan edistää? Näen tässä jopa indoktrinaation vaaran, ellei tätä kirjoiteta selkeästi auki.

Kolmanneksi uskonnolla on monia muitakin ulottuvuuksia kuin eettinen ulottuvuus. Olisi vahinko, jos nämä ulottuvuudet jäisivät katsomusopetuksessa käsittelemättä.

Mainittakoon myös, että Ranskassa uskonnonvapaus perustuu täysin erilaisiin lähtökohtiin kuin Suomessa. Ranskassa uskonnonvapaus on negatiivista uskonnonvapautta eli kansa pyritään pitämään uskonnosta vapaana mm. koululaitoksessa. Suomessa uskonnonvapaus on positiivista uskonnonvapautta eli turvataan kansalaisten vapaus harjoittaa uskontoa ja saada sen mukaista opetusta - tai olla harjoittamatta ja saamatta. Siksi Ranskan malli katsomusopetukseen ei ole Suomen olosuhteisiin siirrettävissä.