Taivas varjele, mikä sieltä tulee!

KONFIRMAATIOSAARNA 19.6.2011 HAUKIVUOREN KIRKOSSA

Jeesus sanoo:
"Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan."

Taivas varjele, mikä sieltä tulee! Nämä sanat ovat kuluneen kevään aikana tulleet tutuiksi ja rakkaiksi suomalaisille. Moni odotti kuusitoista vuotta hetkeä, joka toteutui toukokuisena sunnuntaina Suomen voittaessa jääkiekon MM-kultaa. Antero Mertaranta selosti jälleen värikkäällä tavallaan Suomen voitokkaita pelejä.
Taivaasta ja sen varjeluksesta olemme saaneet puhua myös rippikoulumme aikana. Olemme yhdessä opetelleet elämään ihmisinä ja tuntemaan Jumalaa. Ihmisen elämään kuuluvat hyvät hetket ja raskaat hetket. Rippikoulu ei ole mikään laboratorio, vaan keskellä elävää elämää. Juuri todellisten kokemusten kautta olemme saaneet jokainen kasvaa ihmisinä monin tavoin. Tiiviissä yhteisössä on pakko ottaa toinen ihminen huomioon. Pitäkää kiinni näistä taidoista myös arjen keskellä, kun konfirmaatiojuhla on ohi.

Taivas varjele, mikä sieltä on tullut keskellemme! Näin varmasti moni Jeesuksen aikalainen ajatteli, kun hän puhui ja opetti ja teki tunnustekoja osoittaakseen, että Jumalan valtakunta on hänessä tullut ihmisten keskelle. Moni haukkoi henkeään, kun Jeesus sanoi olevansa tie Jumalan yhteyteen. Tai kun hän antoi syntejä anteeksi. Tai kun hän väitti olevansa ylösnousemus ja elämä niin että häneen uskomalla saa iankaikkisen elämän. Tai kun hän sanoi, että Isä Jumala on antanut Jeesukselle tuomiovallan viimeisellä tuomiolla ja että tuomion peruste on se, uskooko Jeesukseen. Taivas varjele, mikä tyyppi!

Päivän evankeliumi puhuu siitä, miten taivas varjelee ihmisiä taivaan tiellä niin, että pääsemme lopulta taivaan kotiin. On mielenkiintoista, että pyhän kolminaisuuden päivän aiheeksi on annettu ”salattu Jumala”. Kuitenkin evankeliumi vääntää suorastaan rautalangasta sen, miten Jumalan yhteyteen pääsee.
Kotipihassamme tehdään tämän kesän aikana rakennustöitä. Rakennamme aitaa vanhan ja epäkäytännöllisen aidan tilalle. Vanhaan aitaan oli syvällä tavalla kietoutunut villiviini. Se tuo mukavasti tunnelmaa ja toimii myös näköesteenä.
Uuden aidan tieltä tuo villiviini piti kuitenkin kaataa pois. Sen vehreyttä ja elinvoimaa jää kaipaamaan. Nyt siitä on jäljellä enää kuivat ja kuolleet oksat, joiden kohtalona on päätyä Nousialan jäteasemalle tai kompostiin. Mitään käyttöä niillä ei ole yhtään mihinkään paitsi matojen ruoaksi. Samalla tavoin tuosta villiviinistä on tullut jo aiemmin kerättyä kaikki kuivat oksat pois puutarhaa rumentamasta. Puutarhajätettä ei kukaan kaipaa.

Villiviini on koristekasvi. Vielä suurempi merkitys hoidolla on Jeesuksen tarkoittamalla viinipuulla, josta saadaan viinirypäleitä viinin valmistamista varten. Viinitarhuri ei kauaa katsele kuivia oksia. Ne vievät tilaa terveiltä oksilta, joiden tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon viinirypäleitä. Tuskin meidänkään olosuhteissamme vaikkapa omenapuussa kovin kauaa kuivia oksia katellaan.
Jeesuksen vertaus tarkoittaa, että kristityn elinehto on pysyä kiinni Kristuksessa. Leirimme aikana esitettiin paljon hyviä kysymyksiä tunneilla ja myös tuntien ulkopuolella. Kaksi kysymystä jäi mieleeni, kun olin tämän vertauksen äärellä:
-Eikös kristitty voi tehdä mitä vain, kun Jumalahan antaa synnit anteeksi?
-Mihin tarvitaan rukousta ja jumalanpalvelusta ja muuta sellaista, kun usko kerran pelastaa?

Molemmat kysymykset liittyvät uskon hoitamiseen ja ylläpitämiseen niin kuin tämä Jeesuksen vertauskin. Ensimmäiseen kysymykseen on helppo todeta: ei voi. Syntiä ei voi tehdä ehdoin tahdoin. Juuri tällä hetkellä ajankohtaista on juhannusruusun hoito, kenellä sellainen on kotipihaa kaunistamassa. Se, joka on hoitanut joskus juhannusruusua tietää, että pienet kirvat voivat helposti tuhota kauniit kukat. Samoin synti on asia, joka toimii niin kuin pienet kirvat. Huomaamatta synti tuhoaa elämäämme ja vie meitä eroon Jumalasta. Rakas Aatu-poikani (1,5 v) on myös kiinnostunut taittamaan ja repimään oksia. Miten käy, jos oksaa taittaa ja se katkeaa? Sehän kuivuu. Samoin synti yrittää irrottaa meitä Jeesuksen yhteydestä. Synnit saa anteeksi ja taivaan saa Kristukselta lahjaksi, mutta ehdoin tahdoin ei syntiä tule tehdä.

Entäs se toinen kysymys? Pysyäkseen kiinni viinipuussa oksa tarvitsee jatkuvasti ravinteita, joita runko tuo juurista saakka. Se tarvitsee myös hoitoa, sitä, että joku pitää tuholaiset kurissa, nyppii kuivat lehdet pois ja niin edelleen. Myös usko tarvitsee hengissä pysyäkseen hoitoa. Tarvitsemme päivittäistä syntien anteeksisaamista ja jos uskomme Jeesukseen, toki tahdomme olla hänen kanssaan tekemisissä Raamatun sanan, rukouksen ja ehtoollisen äärellä. Näin siis rukous, jumalanpalvelus ja muut uskon hoitamiseen liittyvät asiat eivät suinkaan ole uskosta erillään olevia asioita. Ei, usko itse asiassa on sitä, että otamme vastaan ne lahjat, mitä taivaasta meille annetaan.

Meille suomalaisille usko on usein yksityisasia, josta ei paljoa puhuta. Kristillisen kirkon näkökulmasta asia ei kuitenkaan ole niin. Kirkolle on annettu aivan erityinen tehtävä, viedä evankeliumi kaikille luoduille. Ihminen odottaa kirkolta tietoa siitä, pääsenkö minä taivaaseen. Vastaukseksi ei riitä, että se on yksityisasia. Kristillisellä kirkolla on ilosanoma kaikille ihmisille: Kristuksen tähden saat uskoa syntisi anteeksi ja kastettuna, Jeesukseen uskovana pääset taivaaseen. Tämän uskon saamiseksi ja hoitamiseksi Jumala on antanut seurakunnan, pelastuksen yhteisön. Taivaaseen ei mennä yksin, vaan joukkueena. Taivas varjelee lapsiaan ja todellinen maali on edessäpäin.

Yksi poikkeus tavallisessa puutarhan hoidossa ja Jeesuksen hoidossa on. Jos puutarhuri löytää puusta kuivuneen oksan, sitä ei saa enää millään eläväksi. Mutta jos joku on irronnut Jeesus-viinipuusta, joutunut Jeesuksen yhteydestä pois, hän voi päästä takaisin Jeesuksen yhteyteen. Se tapahtuu vaikkapa siten, että tullaan rukoillen Jeesuksen eteen ja hakeudutaan niille lähteille, joissa Jeesus on läsnä.
Jeesus suorastaan odottaa, että saisi jälleen hellästi hoitaa tällaisen luotaan eksyneen taas kuntoon. Kun Jeesuksen luota eksynyt palaa takaisin Jeesuksen yhteyteen, siitä iloitaan taivaassa. Tuskin nyt sentään juodaan kannusta sampanjaa, mutta taivaassa ei mistään muusta iloita kuin siitä, että eksynyt kääntyy kelkkansa ja puusta pudonnut pääsee takaisin Jeesus-viinipuun yhteyteen.

Eräänä iltana leirillämme oli hyvä tilanne, kun yläkertaan vievissä rappusissa oli varmaan toistakymmentä henkeä istumassa perätysten ja hieromassa toistensa hartioita. Hieronta tekee välillä kipeää, mutta lopputulos on hyvä, kun jumissa olleet lihakset rentoutuvat. Elämä Jeesuksen kanssa ei ole hartioiden vetämistä kireälle, vaan hellää hoitoa. Jeesuksen seurassa saa olla aidosti oma itsensä. Hän hoitaa. Taivaaseen asti.

Hylätty. Aurinkoista kesää!

SAARNA HAUKIVUOREN KIRKOSSA 16.1.2011

Joh. 4: 5–26
Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: »Anna minun juoda astiastasi.» Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: »Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?» Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: »Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.» Nainen sanoi: »Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.» Jeesus vastasi hänelle: »Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.» Nainen sanoi: »Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.»
Jeesus sanoi hänelle: »Mene hakemaan miehesikin tänne.» »Ei minulla ole miestä», nainen vastasi. Jeesus sanoi: »Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.» Nainen sanoi: »Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.» Jeesus vastasi: »Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.»
Nainen sanoi: »Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.» – Messias tarkoittaa Kristusta. – »Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.» Jeesus sanoi: »Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.»

”Hylätty. Aurinkoista kesää!” Oli viimeinen työpäivä oppilaitoksessa, jossa opiskelin. Opettaja jakoi tenttejä, jotka oli pidetty pari viikkoa aiemmin. Eräs opiskelukaverini sai käteensä paperin, jossa luki nuo legendaariset sanat. Tentti ei mennyt läpi, se oli hylätty. Ei siinä aurinkoisen kesän toivottaminen paljoa lämmittänyt mieltä. Kesäloma alkoi synkissä merkeissä.

Hylkääminen on eräs pahimpia asioita, joita ihminen voi kokea elämässään. Sanotaan, että rakkauden vastakohta ei suinkaan ole viha, vaan välinpitämättömyys, hylkääminen. Ei tietenkään ole oikein vihata toista ihmistä – siinä vain myrkyttää oman sisimpänsä – mutta viha sentään ilmaisee, että toinen ihminen on merkittävä. Sen sijaan hylkääminen tarkoittaa, että hylkäämisen kohde on mitätön, arvoton pois heitettävä. En tarvitse sinua, et kelpaa minulle, et täytä minun mittapuutani, sinun tarpeillasi ei ole merkitystä. Sitähän hylkääminen viestittää.

Onko sinua koskaan hylätty, jätetty yksin, heitetty menemään? Miltä se on tuntunut? Uskoisin, että hylätyksi tuleminen viiltää aina enemmän tai vähemmän ihmistä sisältä. Se on asia, joka seuraa syvällä sisimmässä ja tulee esiin tilanteissa, joissa ei osannut sitä odottaakaan. Koet, että et kelpaa etkä ole arvokas. Vähättelet itseäsi. Tai sitten on pakko yrittää miellyttää tavalla tai toisella. Miten tällaisessa tilanteessa voi luottaa toiseen ihmiseen? Vaikeaa se on.

Jeesus kohtaa tässä evankeliumissa hylätyksi tulleen naisen. Tämä ei käy suoraan ilmi evankeliumista, mutta kun tuntee Jeesuksen ajan yhteiskuntaa, se alkaa hahmottua. Jeesuksen kohtaamasta naisesta kerrotaan, että hänellä on ollut viisi miestä. Kyseessä ei ole mikään nykyajan Hollywood-kulttuurin ilmiö, jossa miestä vaihdetaan sen mukaan, sopiiko hänen naamataulunsa uusien korkokenkien kanssa yhteen. Ei, tuon ajan yhteiskunnassa nainen ei voinut hylätä miestään, mutta mies saattoi hylätä naisen. Syyksi riitti, että aviovaimo ei voinut saada lasta. Se oli tärkeää, koska silloin ei ollut vanhainkoteja tai palvelutaloja, vaan lapset huolehtivat ikääntyvistä vanhemmistaan. Jos perillistä ei ollut, ei ollut ketään, joka olisi huolehtinut vanhuudessa. Suurella todennäköisyydellä tästä oli kyse tässäkin evankeliumissa.

Hylätyksi tullut kantaa usein häpeää mukanaan. Niin tässäkin tapauksessa. Kukaan ei normaalisti ollut liikkeellä puolen päivän aikaan. Syy tuli meille suomalaisille tutuksi viime kesänä: auringon paahtaessa täydellä teholla taivaalla oli niin kuuma, että auton konepeltiä saattoi käyttää makkaran grillaamiseen. Päivän kuumimpaan aikaan ei tehnyt mieli liikkua ulkona. Mutta tämä nainen tahtoi liikkua juuri silloin, kun oli vähiten ihmisiä liikkeellä. Hän ei tahtonut kohdata kuiskuttelua, merkitseviä katseita, selkäänsä kääntäviä kyläläisiä tai suoranaista kiusantekoa. Hän liikkui mieluummin silloin, kun kukaan muu ei ollut liikkeellä, vaikka se olikin epämukavaa.

Miltähän mahtoi naisesta tuntua, kun hän nyt kohtasi Jeesuksen kaivolla? Kaivon piti olla autio muista ihmisistä. Nyt siellä oli kaksi riskitekijää: mies, joka kaiken lisäksi oli juutalainen. Miehellä ei ollut lupa puhua tuntemattoman naisen kanssa tuon ajan yhteiskunnassa, varsinkaan, jos lähettyvillä ei ollut ketään. Juutalaisten ja samarialaisten välillä puolestaan oli satoja vuosia kestänyt vihanpito. Tämä johtui siitä, että samarialaiset olivat sekakansaa, Babylonin vankeudesta 538 eKr. jälkeen palanneiden juutalaisten ja juutalaisten poissaolon aikaan alueelle Assyrian laita-alueilta siirtyneiden alueen asukkaiden jälkeläisiä. He eivät siis olleet aitoja juutalaisia. Lisäksi kreikkalaiset olivat hallinneet juutalaisaluetta miehittämisensä aikaan juuri Samariasta käsin. Juutalaiset olivat kostaneet tämän samarialaisille tuhoamalla näiden temppelin Garisiminvuorella, johon samarialaiset olivat vastanneet saastuttamalla Jerusalemin temppelin ennen juutalaisten pääsiäisjuhlaa. Varsinainen koston kierre siis.

Nyt kuitenkin Jeesus murtaa kaikki raja-aidat. Hän pitää kaivolle tullutta naista arvokkaana. Tämä käy ilmi ainakin kolmessa kohtaa:

1) Hän pyytää naiselta juotavaa. Ihmiseksi tullut Jumala, Jeesus, on janoissaan ja tarvitsee tämän naisen apua. Vain vahvat pystyvät auttamaan. Jeesus on täysin riippuvainen tämän naisen antamasta avusta. Hän tekee naisesta arvokkaan.

2) Hän antaa tälle naiselle lahjan. Niinhän Jeesus tässä ilmaisee: ” Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” No mikä se Jumalan lahja on? Se lahja on Jeesus itse. Jeesus on paras lahja, mitä kukaan meistä voi saada. Hän ei hylkää. Hän ei osoita sormella. Hän ei haavoita. Hän ei käännä selkäänsä. Hän ei häpeä kutsua meitä veljikseen ja sisarikseen. Sen sijaan Jeesus itse on tullut hylätyksi, haavoitetuksi ja häväistyksi meidän edestämme. Ristillä ollessaan kaikki käänsivät Jeesukselle selkänsä ja häpesivät häntä. Tämän hän teki, jotta jokainen voisi saada syntinsä anteeksi ja päästä taivaaseen – että ketään ei tarvitsisi hylätä, kun Jeesus tulee takaisin.

3) Jeesus ilmaisee naiselle olevansa Messias, Jumalan lähettämä koko maailman Vapahtaja ja pelastaja. Jeesus oli julkisen toimintansa aikana käynyt jo useita keskusteluja ja pitänyt monia puheita. Koskaan aiemmin Jeesus ei ollut tätä kuitenkaan ilmaissut kenellekään muulle. Monta kertaa hylätyksi tullut, häpeässä elävä viholliskansan edustaja saa kuulla tämän ensimmäisenä. Tänäänkin Jeesus tulee meidän luoksemme ja vakuuttaa sanansa ja ehtoollisen kautta: ”Minä olen sinun Vapahtajasi, annan sinulle kaikki syntisi anteeksi, rakastan sinua ja tahdon viedä sinut taivaaseen. En hylkää enkä häpeä sinua.” Englantilainen arkkipiispa William Temple on sanonut osuvasti: ”Tätä vakuutusta me tarvitsemme, että Hän, jonka kanssa tiedämme olevamme tekemisissä, ei ole kukaan muu kuin ikuinen Jumala. Jos sieluni saa kuulla tämän sanan, se saa levon. Tarvitsen Jumalan vakuutusta Jumalan rakkaudesta.

Kun meillä on tällainen Jeesus, joka ei meitä hylkää, emmehän mekään hylkää häntä? Emmehän?