Hylätty. Aurinkoista kesää!

SAARNA HAUKIVUOREN KIRKOSSA 16.1.2011

Joh. 4: 5–26
Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: »Anna minun juoda astiastasi.» Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: »Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?» Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: »Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.» Nainen sanoi: »Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.» Jeesus vastasi hänelle: »Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.» Nainen sanoi: »Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.»
Jeesus sanoi hänelle: »Mene hakemaan miehesikin tänne.» »Ei minulla ole miestä», nainen vastasi. Jeesus sanoi: »Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.» Nainen sanoi: »Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.» Jeesus vastasi: »Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.»
Nainen sanoi: »Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.» – Messias tarkoittaa Kristusta. – »Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.» Jeesus sanoi: »Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.»

”Hylätty. Aurinkoista kesää!” Oli viimeinen työpäivä oppilaitoksessa, jossa opiskelin. Opettaja jakoi tenttejä, jotka oli pidetty pari viikkoa aiemmin. Eräs opiskelukaverini sai käteensä paperin, jossa luki nuo legendaariset sanat. Tentti ei mennyt läpi, se oli hylätty. Ei siinä aurinkoisen kesän toivottaminen paljoa lämmittänyt mieltä. Kesäloma alkoi synkissä merkeissä.

Hylkääminen on eräs pahimpia asioita, joita ihminen voi kokea elämässään. Sanotaan, että rakkauden vastakohta ei suinkaan ole viha, vaan välinpitämättömyys, hylkääminen. Ei tietenkään ole oikein vihata toista ihmistä – siinä vain myrkyttää oman sisimpänsä – mutta viha sentään ilmaisee, että toinen ihminen on merkittävä. Sen sijaan hylkääminen tarkoittaa, että hylkäämisen kohde on mitätön, arvoton pois heitettävä. En tarvitse sinua, et kelpaa minulle, et täytä minun mittapuutani, sinun tarpeillasi ei ole merkitystä. Sitähän hylkääminen viestittää.

Onko sinua koskaan hylätty, jätetty yksin, heitetty menemään? Miltä se on tuntunut? Uskoisin, että hylätyksi tuleminen viiltää aina enemmän tai vähemmän ihmistä sisältä. Se on asia, joka seuraa syvällä sisimmässä ja tulee esiin tilanteissa, joissa ei osannut sitä odottaakaan. Koet, että et kelpaa etkä ole arvokas. Vähättelet itseäsi. Tai sitten on pakko yrittää miellyttää tavalla tai toisella. Miten tällaisessa tilanteessa voi luottaa toiseen ihmiseen? Vaikeaa se on.

Jeesus kohtaa tässä evankeliumissa hylätyksi tulleen naisen. Tämä ei käy suoraan ilmi evankeliumista, mutta kun tuntee Jeesuksen ajan yhteiskuntaa, se alkaa hahmottua. Jeesuksen kohtaamasta naisesta kerrotaan, että hänellä on ollut viisi miestä. Kyseessä ei ole mikään nykyajan Hollywood-kulttuurin ilmiö, jossa miestä vaihdetaan sen mukaan, sopiiko hänen naamataulunsa uusien korkokenkien kanssa yhteen. Ei, tuon ajan yhteiskunnassa nainen ei voinut hylätä miestään, mutta mies saattoi hylätä naisen. Syyksi riitti, että aviovaimo ei voinut saada lasta. Se oli tärkeää, koska silloin ei ollut vanhainkoteja tai palvelutaloja, vaan lapset huolehtivat ikääntyvistä vanhemmistaan. Jos perillistä ei ollut, ei ollut ketään, joka olisi huolehtinut vanhuudessa. Suurella todennäköisyydellä tästä oli kyse tässäkin evankeliumissa.

Hylätyksi tullut kantaa usein häpeää mukanaan. Niin tässäkin tapauksessa. Kukaan ei normaalisti ollut liikkeellä puolen päivän aikaan. Syy tuli meille suomalaisille tutuksi viime kesänä: auringon paahtaessa täydellä teholla taivaalla oli niin kuuma, että auton konepeltiä saattoi käyttää makkaran grillaamiseen. Päivän kuumimpaan aikaan ei tehnyt mieli liikkua ulkona. Mutta tämä nainen tahtoi liikkua juuri silloin, kun oli vähiten ihmisiä liikkeellä. Hän ei tahtonut kohdata kuiskuttelua, merkitseviä katseita, selkäänsä kääntäviä kyläläisiä tai suoranaista kiusantekoa. Hän liikkui mieluummin silloin, kun kukaan muu ei ollut liikkeellä, vaikka se olikin epämukavaa.

Miltähän mahtoi naisesta tuntua, kun hän nyt kohtasi Jeesuksen kaivolla? Kaivon piti olla autio muista ihmisistä. Nyt siellä oli kaksi riskitekijää: mies, joka kaiken lisäksi oli juutalainen. Miehellä ei ollut lupa puhua tuntemattoman naisen kanssa tuon ajan yhteiskunnassa, varsinkaan, jos lähettyvillä ei ollut ketään. Juutalaisten ja samarialaisten välillä puolestaan oli satoja vuosia kestänyt vihanpito. Tämä johtui siitä, että samarialaiset olivat sekakansaa, Babylonin vankeudesta 538 eKr. jälkeen palanneiden juutalaisten ja juutalaisten poissaolon aikaan alueelle Assyrian laita-alueilta siirtyneiden alueen asukkaiden jälkeläisiä. He eivät siis olleet aitoja juutalaisia. Lisäksi kreikkalaiset olivat hallinneet juutalaisaluetta miehittämisensä aikaan juuri Samariasta käsin. Juutalaiset olivat kostaneet tämän samarialaisille tuhoamalla näiden temppelin Garisiminvuorella, johon samarialaiset olivat vastanneet saastuttamalla Jerusalemin temppelin ennen juutalaisten pääsiäisjuhlaa. Varsinainen koston kierre siis.

Nyt kuitenkin Jeesus murtaa kaikki raja-aidat. Hän pitää kaivolle tullutta naista arvokkaana. Tämä käy ilmi ainakin kolmessa kohtaa:

1) Hän pyytää naiselta juotavaa. Ihmiseksi tullut Jumala, Jeesus, on janoissaan ja tarvitsee tämän naisen apua. Vain vahvat pystyvät auttamaan. Jeesus on täysin riippuvainen tämän naisen antamasta avusta. Hän tekee naisesta arvokkaan.

2) Hän antaa tälle naiselle lahjan. Niinhän Jeesus tässä ilmaisee: ” Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” No mikä se Jumalan lahja on? Se lahja on Jeesus itse. Jeesus on paras lahja, mitä kukaan meistä voi saada. Hän ei hylkää. Hän ei osoita sormella. Hän ei haavoita. Hän ei käännä selkäänsä. Hän ei häpeä kutsua meitä veljikseen ja sisarikseen. Sen sijaan Jeesus itse on tullut hylätyksi, haavoitetuksi ja häväistyksi meidän edestämme. Ristillä ollessaan kaikki käänsivät Jeesukselle selkänsä ja häpesivät häntä. Tämän hän teki, jotta jokainen voisi saada syntinsä anteeksi ja päästä taivaaseen – että ketään ei tarvitsisi hylätä, kun Jeesus tulee takaisin.

3) Jeesus ilmaisee naiselle olevansa Messias, Jumalan lähettämä koko maailman Vapahtaja ja pelastaja. Jeesus oli julkisen toimintansa aikana käynyt jo useita keskusteluja ja pitänyt monia puheita. Koskaan aiemmin Jeesus ei ollut tätä kuitenkaan ilmaissut kenellekään muulle. Monta kertaa hylätyksi tullut, häpeässä elävä viholliskansan edustaja saa kuulla tämän ensimmäisenä. Tänäänkin Jeesus tulee meidän luoksemme ja vakuuttaa sanansa ja ehtoollisen kautta: ”Minä olen sinun Vapahtajasi, annan sinulle kaikki syntisi anteeksi, rakastan sinua ja tahdon viedä sinut taivaaseen. En hylkää enkä häpeä sinua.” Englantilainen arkkipiispa William Temple on sanonut osuvasti: ”Tätä vakuutusta me tarvitsemme, että Hän, jonka kanssa tiedämme olevamme tekemisissä, ei ole kukaan muu kuin ikuinen Jumala. Jos sieluni saa kuulla tämän sanan, se saa levon. Tarvitsen Jumalan vakuutusta Jumalan rakkaudesta.

Kun meillä on tällainen Jeesus, joka ei meitä hylkää, emmehän mekään hylkää häntä? Emmehän?