Taivas varjele, mikä sieltä tulee!

KONFIRMAATIOSAARNA 19.6.2011 HAUKIVUOREN KIRKOSSA

Jeesus sanoo:
"Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan."

Taivas varjele, mikä sieltä tulee! Nämä sanat ovat kuluneen kevään aikana tulleet tutuiksi ja rakkaiksi suomalaisille. Moni odotti kuusitoista vuotta hetkeä, joka toteutui toukokuisena sunnuntaina Suomen voittaessa jääkiekon MM-kultaa. Antero Mertaranta selosti jälleen värikkäällä tavallaan Suomen voitokkaita pelejä.
Taivaasta ja sen varjeluksesta olemme saaneet puhua myös rippikoulumme aikana. Olemme yhdessä opetelleet elämään ihmisinä ja tuntemaan Jumalaa. Ihmisen elämään kuuluvat hyvät hetket ja raskaat hetket. Rippikoulu ei ole mikään laboratorio, vaan keskellä elävää elämää. Juuri todellisten kokemusten kautta olemme saaneet jokainen kasvaa ihmisinä monin tavoin. Tiiviissä yhteisössä on pakko ottaa toinen ihminen huomioon. Pitäkää kiinni näistä taidoista myös arjen keskellä, kun konfirmaatiojuhla on ohi.

Taivas varjele, mikä sieltä on tullut keskellemme! Näin varmasti moni Jeesuksen aikalainen ajatteli, kun hän puhui ja opetti ja teki tunnustekoja osoittaakseen, että Jumalan valtakunta on hänessä tullut ihmisten keskelle. Moni haukkoi henkeään, kun Jeesus sanoi olevansa tie Jumalan yhteyteen. Tai kun hän antoi syntejä anteeksi. Tai kun hän väitti olevansa ylösnousemus ja elämä niin että häneen uskomalla saa iankaikkisen elämän. Tai kun hän sanoi, että Isä Jumala on antanut Jeesukselle tuomiovallan viimeisellä tuomiolla ja että tuomion peruste on se, uskooko Jeesukseen. Taivas varjele, mikä tyyppi!

Päivän evankeliumi puhuu siitä, miten taivas varjelee ihmisiä taivaan tiellä niin, että pääsemme lopulta taivaan kotiin. On mielenkiintoista, että pyhän kolminaisuuden päivän aiheeksi on annettu ”salattu Jumala”. Kuitenkin evankeliumi vääntää suorastaan rautalangasta sen, miten Jumalan yhteyteen pääsee.
Kotipihassamme tehdään tämän kesän aikana rakennustöitä. Rakennamme aitaa vanhan ja epäkäytännöllisen aidan tilalle. Vanhaan aitaan oli syvällä tavalla kietoutunut villiviini. Se tuo mukavasti tunnelmaa ja toimii myös näköesteenä.
Uuden aidan tieltä tuo villiviini piti kuitenkin kaataa pois. Sen vehreyttä ja elinvoimaa jää kaipaamaan. Nyt siitä on jäljellä enää kuivat ja kuolleet oksat, joiden kohtalona on päätyä Nousialan jäteasemalle tai kompostiin. Mitään käyttöä niillä ei ole yhtään mihinkään paitsi matojen ruoaksi. Samalla tavoin tuosta villiviinistä on tullut jo aiemmin kerättyä kaikki kuivat oksat pois puutarhaa rumentamasta. Puutarhajätettä ei kukaan kaipaa.

Villiviini on koristekasvi. Vielä suurempi merkitys hoidolla on Jeesuksen tarkoittamalla viinipuulla, josta saadaan viinirypäleitä viinin valmistamista varten. Viinitarhuri ei kauaa katsele kuivia oksia. Ne vievät tilaa terveiltä oksilta, joiden tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon viinirypäleitä. Tuskin meidänkään olosuhteissamme vaikkapa omenapuussa kovin kauaa kuivia oksia katellaan.
Jeesuksen vertaus tarkoittaa, että kristityn elinehto on pysyä kiinni Kristuksessa. Leirimme aikana esitettiin paljon hyviä kysymyksiä tunneilla ja myös tuntien ulkopuolella. Kaksi kysymystä jäi mieleeni, kun olin tämän vertauksen äärellä:
-Eikös kristitty voi tehdä mitä vain, kun Jumalahan antaa synnit anteeksi?
-Mihin tarvitaan rukousta ja jumalanpalvelusta ja muuta sellaista, kun usko kerran pelastaa?

Molemmat kysymykset liittyvät uskon hoitamiseen ja ylläpitämiseen niin kuin tämä Jeesuksen vertauskin. Ensimmäiseen kysymykseen on helppo todeta: ei voi. Syntiä ei voi tehdä ehdoin tahdoin. Juuri tällä hetkellä ajankohtaista on juhannusruusun hoito, kenellä sellainen on kotipihaa kaunistamassa. Se, joka on hoitanut joskus juhannusruusua tietää, että pienet kirvat voivat helposti tuhota kauniit kukat. Samoin synti on asia, joka toimii niin kuin pienet kirvat. Huomaamatta synti tuhoaa elämäämme ja vie meitä eroon Jumalasta. Rakas Aatu-poikani (1,5 v) on myös kiinnostunut taittamaan ja repimään oksia. Miten käy, jos oksaa taittaa ja se katkeaa? Sehän kuivuu. Samoin synti yrittää irrottaa meitä Jeesuksen yhteydestä. Synnit saa anteeksi ja taivaan saa Kristukselta lahjaksi, mutta ehdoin tahdoin ei syntiä tule tehdä.

Entäs se toinen kysymys? Pysyäkseen kiinni viinipuussa oksa tarvitsee jatkuvasti ravinteita, joita runko tuo juurista saakka. Se tarvitsee myös hoitoa, sitä, että joku pitää tuholaiset kurissa, nyppii kuivat lehdet pois ja niin edelleen. Myös usko tarvitsee hengissä pysyäkseen hoitoa. Tarvitsemme päivittäistä syntien anteeksisaamista ja jos uskomme Jeesukseen, toki tahdomme olla hänen kanssaan tekemisissä Raamatun sanan, rukouksen ja ehtoollisen äärellä. Näin siis rukous, jumalanpalvelus ja muut uskon hoitamiseen liittyvät asiat eivät suinkaan ole uskosta erillään olevia asioita. Ei, usko itse asiassa on sitä, että otamme vastaan ne lahjat, mitä taivaasta meille annetaan.

Meille suomalaisille usko on usein yksityisasia, josta ei paljoa puhuta. Kristillisen kirkon näkökulmasta asia ei kuitenkaan ole niin. Kirkolle on annettu aivan erityinen tehtävä, viedä evankeliumi kaikille luoduille. Ihminen odottaa kirkolta tietoa siitä, pääsenkö minä taivaaseen. Vastaukseksi ei riitä, että se on yksityisasia. Kristillisellä kirkolla on ilosanoma kaikille ihmisille: Kristuksen tähden saat uskoa syntisi anteeksi ja kastettuna, Jeesukseen uskovana pääset taivaaseen. Tämän uskon saamiseksi ja hoitamiseksi Jumala on antanut seurakunnan, pelastuksen yhteisön. Taivaaseen ei mennä yksin, vaan joukkueena. Taivas varjelee lapsiaan ja todellinen maali on edessäpäin.

Yksi poikkeus tavallisessa puutarhan hoidossa ja Jeesuksen hoidossa on. Jos puutarhuri löytää puusta kuivuneen oksan, sitä ei saa enää millään eläväksi. Mutta jos joku on irronnut Jeesus-viinipuusta, joutunut Jeesuksen yhteydestä pois, hän voi päästä takaisin Jeesuksen yhteyteen. Se tapahtuu vaikkapa siten, että tullaan rukoillen Jeesuksen eteen ja hakeudutaan niille lähteille, joissa Jeesus on läsnä.
Jeesus suorastaan odottaa, että saisi jälleen hellästi hoitaa tällaisen luotaan eksyneen taas kuntoon. Kun Jeesuksen luota eksynyt palaa takaisin Jeesuksen yhteyteen, siitä iloitaan taivaassa. Tuskin nyt sentään juodaan kannusta sampanjaa, mutta taivaassa ei mistään muusta iloita kuin siitä, että eksynyt kääntyy kelkkansa ja puusta pudonnut pääsee takaisin Jeesus-viinipuun yhteyteen.

Eräänä iltana leirillämme oli hyvä tilanne, kun yläkertaan vievissä rappusissa oli varmaan toistakymmentä henkeä istumassa perätysten ja hieromassa toistensa hartioita. Hieronta tekee välillä kipeää, mutta lopputulos on hyvä, kun jumissa olleet lihakset rentoutuvat. Elämä Jeesuksen kanssa ei ole hartioiden vetämistä kireälle, vaan hellää hoitoa. Jeesuksen seurassa saa olla aidosti oma itsensä. Hän hoitaa. Taivaaseen asti.