Vanhoja K24 blogeja luettavissa

Kirjoitin Kotimaa 24 -blogipalveluun kahta eri blogia kolmen vuoden ajan. Nämä tekstit ovat luettavissa täältä:

http://www.blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=187

http://www.blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=647

Miksi kaksi eri blogia? Ensimmäisessä kirjoittelin samantyyppisiä sekalaisia juttuja kuin täälläkin. Jälkimmäistä olen blogin esittelytekstissä luonnehtinut näin: "Isän näkökulma vakavasti sairaan lapsen odottamiseen ja lapsen menettämiseen." Se on siis henkilökohtaista surutyötä ja tuntemuksia valottava kirjoitusten sarja. Se jäi kesken, kun Kotimaa 24 sulki oikeuden bloggaamiseen. 

Käy penkomassa arkistojen kätköjä!

Määrän harha

"Meitä on niin vähän ja me ollaan niin vanhoja."

"Aika vähän oli porukkaa, kannattaako tää...?"

"Oliko väkeä minkäverran?"

Seurakunnissa on toimintatilastojen kokoamisen aika niin kuin muuallakin.Ovatko tilastot sokaisseet meidät? Onko määrä korvannut laadun?

Eräässä seurakunnassa pidetään kotipyhäkoulua. Siihen osallistuu talon lapset ja yksi naapurin lapsi. Seurakunnan lapsityöntekijä käy sitä pitämässä. Onko tämä resurssien tuhlaamista? Joku sanoo, että on. Minä sanon, että ei ole. Jos johonkin taloon on ovet auki pyhäkoululle, niin sinne on mentävä. Lakkauttaminen olisi helppoa, uudelleen perustaminen vaikeaa. Sitä paitsi mikä onkaan parempaa kristillistä kasvatusta kuin pyhäkoulu? Jos yksikin lapsi oppii tuntemaan Jeesusta, ei se mene hukkaan.

Koulussamme aloitettiin viime syksynä kerhotoimitaa Opetushallituksen hankerahalla. Alaluokkalaisille tarjottiin kuvataidekerhoa ja 6-9 -luokkalaisille sarjakuvakerhoa. Joka kotiin lähti kirje, joka tuli palauttaa huoltajan allekirjoituksella. Tulos: kuvataidekerhoon kolme ilmoittautunutta, sarjakuvakerhoon neljä. Kaikki erityisoppilaita. Kolme maahanmuuttajaa, kaksi lievästi kehitysvammaista, kaksi oppimisvaikeuksista kärsivää. Yleisopetuksen yli 300 oppilaasta ei ilmoittautunut yksikään. Onko tämä resurssien tuhlaamista? Pitääkö hävetä, kun on näin pieni tilasto esittää Opetushallitukselle koulumme kerholaisten määrästä? Sanon jälleen: ei ja ei ja vielä kerran ei. Tämä on mielestäni ennaltaehkäisevää sosiaalipedagogiikkaa parhaimmillaan. Tilastoista viis, jos yksikin saa mielekästä tekemistä ja jää syrjäytymättä.

Eipä profeeetta Elian aikaankaan kovin kummoisia toiminta- tai väkilukutilastoja ollut esittää Tisben tuomiokapitulille.

Kaikki on aikansa elänyt

Huomasin kirjoittaneeni kaksi kirjoitusta peräkkäin lähes samalla otsikolla. Ensin ylioppilastutkinnosta, sitten lähetystyöstä. Yhdistävä tekijä on "aikansa elänyt".

Pannaan vielä paremmaksi. Kaikki on mielestäni aikansa elänyt. Eipähän tarvitse enää tästä asiasta otsikoita vedellä.

Kirkko on aikansa elänyt. Käyrät osoittavat alaspäin kuin lumiukon nenä vapunpäivänä. Ainoa mikä on nousussa on hautapaikkamaksu. Arkkipiispan palkkakin osoittaa alaspäin, jos on arkkipiispaa uskominen. Voivat sitten Niinistön kanssa mennä yhdessä Hakaniemen Elannon alennusmyynteihin. Halonen toimii varmasti mielellään mentorina.

Vapaa-ajattelijat on aikansa elänyt. Eipä eronnut kirkosta enää ennätysmäärää väkeä. Piti sitten väen vängällä saada otsikko samalla tavoin kuin muinoin Neuvostoliitossa, jossa Kremlin ympäriajoon osallistui kaksi autoa, Lada ja Mersu. Ja Pravda uutisoi: "Kansakuntamme ylpeys, Lada, sijoittui kilpailussa hienosti toiseksi. Mersu oli kilpailussa toiseksi viimeinen."

Körttiläisyys on aikansa elänyt. Ei kuulemma riitä väkeä seuroja järjestämään. Ei, vaikka ihminen on niin pieni, että yksiöönkin mahtuisi sata körttiä. Mutta eiköhän Kotimaa saa tämänkin asian käännettyä myönteiseksi: "Körteillä pulaa vastuunkantajista - mutta niin on evankelisillakin". Evankeliset ne vasta aikansa eläneitä onkin. Lottoarvonnan jälkeenkin vain veisaavat duurissa, että en voi rikkaammaksi tulla. Ihan jälkeenjäänyttä porukkaa.

Hallitus on aikasa elänyt. Velkaa olisi pitänyt saada leikattua ja kuntien määrää ja peruspalveluiden kustannusrakennetta. Ainoa mitä ovat saaneet leikatuksi, on uskonnonopetus eikä sitäkään kun 38 tuntia koko peruskoulun aikana. Voi voi. Vaan aikansa elänyt on oppositiokin. Jytky on sulanut, mutku on tullut tilalle. "Kyllähän Suomi olisi jo eronnut EU:sta ja Kreikka pantu kuriin ja pakkoruotsi poistettu, mutku..." Niinpä niin. Peräpukamat kurkussa senkun kasvavat.

Lähetyshiippakunta on aikansa elänyt. Eihän kukaan halua nykypäivänä enää lähettää mitään, kun Itellan palvelut ovat mitä ovat. Tulostushiippakunta pitäisi perustaa. Sellainen, jossa ehtoollisen saa valokuvatulostimella printattua itselleen 3D-tehosteilla. Ei olisi vaaraa törmätä naispappiin edes kirkkomatkalla. Samalla voisi tulostaa Lähetyshiippakunnan pappien kuvista tehdyt poikakalenterin seinälleen yhteisöllisyyttä luomaan.

Minä olen aikansa elänyt. Ketä oikeesti on kiinnostanut  lukea tällaista tuubaa tänne asti. Veikkaan, että jos nyt kertoisin, missä natsien kulta-aarre sijaistee, se saisi olla kaikessa rauhassa.

Onneksi yksi ei ole aikansa elänyt. Taivas odottaa.

Lähetystyö on aikansa elänyt

"Niin kauan kuin olemme kristittyjä ja teemme työtämme kristillisellä lähimmäisenrakkaudella, ei tarvita muuta evankeliumia”


Kuka näin mahtaa sanoa? Mahdollisesti tiedätkin, jos olet lukenut Kotimaa-lehteä joko paperiversiona tai netistä. Kyseessä on Oulun seurakuntahyy... yhtymän tiedottaja Rebekka Naatus kolumnissaan. Hänen mukaansa lähetystyö joutaa museoon jalkapuun ja julkiripin viereen.


Olen samaa mieltä Naatuksen kanssa. Jos lähetystyö tuo mielikuvan jalkapuusta, se joutaa museoon. Mutta nyt taitaakin olla niin, että Naatuksen mielikuva lähetystyöstä on täysin väärä tai vanhentunut. Vaan eipä Naatus ole mielikuviensa kanssa yksin. Samalla tavoin Tulkaa kaikki -liike pyrkii murentamaan lähetystyötä. Nojatuoliantropologian jäätyä historiaan tilalle on tullut nojatuolimissiologia. Ollaan tietävinään mitä lähetit kentällä tekevät ja jaetaan euroja mukavasti viinereitä syöden ja kokouspalkkioita nostaen. Samaan aikaan lähetti siellä jossakin seuraa huumenuoren kylmän kalkkunan vaihetta huumevieroituksessa tai pyyhkii kyyneleen orpolapsen poskelta. Tai sitten lähetti käy kipakkaa keskustelua Internetin keskustelupalstalla puolustaen Kristuksen asemaa taivaaseen johtavana tienä. Tai odottaa jännittyneenä, tuleeko huolella valmisteltuun nuortentapahtumaan ketään. Tai laulaa elinkautisvangeille, kuinka Jeesuksen kanssa saa olla vapaa vaikka olisi vankilassa.


Naatuksen ajatus on nurinkurinen. Miten voi rakastaa kristillisellä rakkaudella ellei ole ensin tullut kristityksi? Ja kristityksi tullaan kasteen ja opetuksen kautta. Ei olisi Naatuskaan kristitty ellei Suomessa olisi tehty lähetystyötä. Kristitty rakastaa, mutta "me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä". Ei kristityksi tulla rakastamalla lähimmäistä vaan syntien anteeksiantamuksen lahjan kautta.
Toisin sanoen Naatuksen esittämä evankeliumi itse asiassa on toinen evankeliumi. Toisen evankeliumin julistajista Paavali sanoo vähemmän rakentavasti Galatalaiskirjeessä. Naatuksen "evankeliumi" on samaa legalismia (lakihenkisyyttä) kuin Galatian seurakuntaa villinneet judaistit.


Sitä paitsi monet ateistit osaavat rakastaa ja kunnioittaa lähimmäisiään paljon paremmin kuin uskovat. Esimerkiksi Kotimaa24-palstalla blogistina toimiessani olin usein samalla aaltopituudella ateisti Jori Mäntysalon kanssa.Oikeustajumme oli usein yhteneväinen. Vastaavasti olen usein saanut töykeää kohtelua uskoviksi itseään nimittävien taholta.


Onneksi on edelleen niin, että usko syntyy kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Rakkauden teot eivät ole tätä vastaan, mutta vasta sanan kautta tullaan kristityksi.
Naatuksen provokaatiota hakeva lähetysnäkemys on aikansa elänyt. Sillä ei pitkälle kilpailla SPR:n tai KEPA:n kanssa. Kristuksen evankeliumi taas jatkaa voittokulkuaan.