Lähetystyö on aikansa elänyt

"Niin kauan kuin olemme kristittyjä ja teemme työtämme kristillisellä lähimmäisenrakkaudella, ei tarvita muuta evankeliumia”


Kuka näin mahtaa sanoa? Mahdollisesti tiedätkin, jos olet lukenut Kotimaa-lehteä joko paperiversiona tai netistä. Kyseessä on Oulun seurakuntahyy... yhtymän tiedottaja Rebekka Naatus kolumnissaan. Hänen mukaansa lähetystyö joutaa museoon jalkapuun ja julkiripin viereen.


Olen samaa mieltä Naatuksen kanssa. Jos lähetystyö tuo mielikuvan jalkapuusta, se joutaa museoon. Mutta nyt taitaakin olla niin, että Naatuksen mielikuva lähetystyöstä on täysin väärä tai vanhentunut. Vaan eipä Naatus ole mielikuviensa kanssa yksin. Samalla tavoin Tulkaa kaikki -liike pyrkii murentamaan lähetystyötä. Nojatuoliantropologian jäätyä historiaan tilalle on tullut nojatuolimissiologia. Ollaan tietävinään mitä lähetit kentällä tekevät ja jaetaan euroja mukavasti viinereitä syöden ja kokouspalkkioita nostaen. Samaan aikaan lähetti siellä jossakin seuraa huumenuoren kylmän kalkkunan vaihetta huumevieroituksessa tai pyyhkii kyyneleen orpolapsen poskelta. Tai sitten lähetti käy kipakkaa keskustelua Internetin keskustelupalstalla puolustaen Kristuksen asemaa taivaaseen johtavana tienä. Tai odottaa jännittyneenä, tuleeko huolella valmisteltuun nuortentapahtumaan ketään. Tai laulaa elinkautisvangeille, kuinka Jeesuksen kanssa saa olla vapaa vaikka olisi vankilassa.


Naatuksen ajatus on nurinkurinen. Miten voi rakastaa kristillisellä rakkaudella ellei ole ensin tullut kristityksi? Ja kristityksi tullaan kasteen ja opetuksen kautta. Ei olisi Naatuskaan kristitty ellei Suomessa olisi tehty lähetystyötä. Kristitty rakastaa, mutta "me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä". Ei kristityksi tulla rakastamalla lähimmäistä vaan syntien anteeksiantamuksen lahjan kautta.
Toisin sanoen Naatuksen esittämä evankeliumi itse asiassa on toinen evankeliumi. Toisen evankeliumin julistajista Paavali sanoo vähemmän rakentavasti Galatalaiskirjeessä. Naatuksen "evankeliumi" on samaa legalismia (lakihenkisyyttä) kuin Galatian seurakuntaa villinneet judaistit.


Sitä paitsi monet ateistit osaavat rakastaa ja kunnioittaa lähimmäisiään paljon paremmin kuin uskovat. Esimerkiksi Kotimaa24-palstalla blogistina toimiessani olin usein samalla aaltopituudella ateisti Jori Mäntysalon kanssa.Oikeustajumme oli usein yhteneväinen. Vastaavasti olen usein saanut töykeää kohtelua uskoviksi itseään nimittävien taholta.


Onneksi on edelleen niin, että usko syntyy kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Rakkauden teot eivät ole tätä vastaan, mutta vasta sanan kautta tullaan kristityksi.
Naatuksen provokaatiota hakeva lähetysnäkemys on aikansa elänyt. Sillä ei pitkälle kilpailla SPR:n tai KEPA:n kanssa. Kristuksen evankeliumi taas jatkaa voittokulkuaan.