Elämää rippikoulun jälkeen

Palasin rippileiriltä eilen illalla. Järjestyksessään tämä leiri oli minulle (oman riparini lisäksi) kahdeskymmenesseitsemäs (27.) rippikoulu. Olen kokenut monenlaisia rippikouluja: iltarippikoulu, päivärippikouluja, sotilasrippikoulu, leiririppikouluja (joista yksi yhdistyksen järjestämä)... Kaiken kaikkiaan olen nähnyt kymmenen eri seurakunnan/muun tahon systeemin toteuttaa rippikoulua. Valtaosan rippikouluista olen kokenut onnistuneina, osaa en.

Kuinka valtavan mahdollisuuden rippikoulu antaa kohdata herkkäikäisiä identiteettiään muodostavia nuoria! On huikeaa nähdä, miten kasvua monella eri elämän osa-alueella tapahtuu kuin silmissä. Vuosi sitten kirjoitin esseen siitä näkökulmasta, miten sosiaalipedagoginen ulottuvuus toteutuu rippikoulun aikana. Yllätyin itsekin, mikä merkitys rippikoululla on myös tästä näkökulmasta.

Viimeisenä iltana puhuin siitä, kuinka Kristuksen rauha jää jäljelle sittenkin, kun eroamme toisistamme konfirmaation jälkeen. Sen rauhan Kristus lupasi seuraajilleen. Kunpa tuo rauha saisi myös huomenna konfirmoitavia nuoria kantaa taivaaseen asti!

2 Piet 3:18