Sukupuolisensitiivinen kasvatus?

Lueskelin jokin aika sitten juttua pinnalle nousseesta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Se tarkoittaa, että kasvatuksessa ei oteta huomioon lapsen sukupuolta millään tavalla. Ei ole tyttöjen juttuja tai poikien juttuja, ei tyttöjen värejä ja poikien värjejä, tyttöjen ammatteja tai poikien ammatteja... Äärimmilleen vietynä tämä tarkoittaa, että lapsia ei edes kutsuta millään nimillä (koska ne sukupuolistavat), vaan koodinimellä. Samoin ei ole äitiä ja isää, vaan "kettu" ja "susi", jotka elävät omassa pesäluolassaan. Lapsen sukupuolta ei myöskään sanota koskaan ääneen.

Arvostamani lastenpsykologian asiantuntija Keijo Tahkokallio ehti jo tyrmätä ajatuksen sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. - On ihan reilua kutsua poikaa pojaksi ja tyttöä tytöksi heti vauvasta pitäen.Olen kuitenkin huomannut, että keskustelu sukupuolettomasta kasvatuksesta sotketaan toisinaan sen kaltaisiin asioihin kuin voiko pojalle pukea punaiset vaatteet ja tytölle siniset, mikä on kokonaan toisen tyypin kysymys, Tahkokallio sanoo.

Sukupuoli on biologinen ominaisuus. Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen toteaa, että jos sukupuolisuus häivytetään, häivytetään samalla iso osa ihmisen persoonallisuudesta eikä lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mielestä ole mitään pahaa siinä, että pikkulapsen sukupuoli korostuu pukeutumisessa tai leikeissä (Helsingin Sanomat 16.3.).

Samaan aikaan kun sukupuolisensitiivinen kasvatusajattelu leviää, lasta seksualisoivat mainokset ja televisio-ohjelmat vyöryvät silmille kaikkialta. On jos jonkinlaista paljastavaa vaatetta. No, niissähän on jo ala-asteikäisten hyvä poseerata "herutuskuvissa" ja laittaa nettiin näytille...

Mutta millainen ihmiskäsitys on sitten tällaisen sensitiivisyyden takana? Juuret juontavat nähdäkseni naturalismiin ja eksistentialismiin. Naturalismin mukaan ihminen on vain eläinlaji muiden joukossa, ei sen enempää. Siksi kai äiti ja isä voidaan korvata ketulla ja sudella :) Eksistentialismi puolestaan opettaa, että ihmisen on luotava identiteettinsä kokonaan itse. "Tervetuloa maailmaan, täällä pärjätä saa omillaan", toteaa Anssi Kelakin. Äärimmilleen vietynä tämä merkitsee myös seksuaalista identiteettiä.

Jaa-a. Olen joskus listannut ammatit, jotka tulevaisuudessa kannattavat. Haudankaivaja on takuuvarma. Sen lisäksi lastensuojelulaitoksen ylläpitäjä ja diabeteslääkkeen valmistaja ovattilastojen valossa kovia sanoja. Taitaapa psykoterapeutti, joka auttaa identiteettiongelmien kanssa kamppailevaa sukupuolisensitiivisen kasvatuksen saanutta nuorta aikuista, olla myös jatkossa kysyttyä tavaraa.

Vastakohtana eksistentialistiselle ja naturalistiselle ihmiskäsitykselle on essentialistinen ihmiskäsitys. Essentialistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisellä on jo syntyessään jokin erityinen olemus (lat. essentia). Tämä ennaltamäärätty olemus määrää sen, millaiseksi ihmiselämä jatkossa kehittyy, antaa sille jonkinlaisen mallin ja päämäärän.

Ennaltamäärääminen ei kuitenkaan tarkoita, että koko ihmisen elämä olisi vieteriukon tavoin laskettu kulkemaan rataa, johon ihminen ei voi vaikuttaa. Ei, mutta se antaa ihmiselle 1) arvon ja 2) turvan. Olen arvokas, koska saan toteuttaa ihmisolemuksen syvintä päämäärää. Olen turvassa, koska saan luottaa siihen, että rikkinäisyydestäni huolimatta ihmisyyteni on arvokasta eikä elämäni riipu vain siitä, osaanko itse rakentaa sitä oikein.

Mikään ei mielestäni anna ihmisolemukselle - miehelle ja naiselle - sen suurempaa arvoa kuin olla Jumalan luoma, Jumalan kuva ja Kristuksen lunastama.

1 Moos 1:27