Viimeisimmässä Kotimaa-lehdessä opetusministeri Henna Virkkunen toteaa: "En esittänyt muutoksia uskonnonopetukseen". Valtamedia on saanut Virkkusen pari viikkoa sitten antaman kommentin näyttämään juuri siltä, että Virkkunen olisi ajamassa nykyisen oman uskonnon (ja elämänkatsomustiedon) opettamisen mallia kaikille yhteiseksi uskontotiedoksi.
Niin. Taas nähtiin, mikä valta on medialla. Se saa halutessaan mustan näyttämään valkoiselta ja valkoisen mustalta. Sen vaikutuksesta joku joutuu suosioon ja joku epäsuosioon.
Zygmunt Baumannin mukaan modernissa yhteiskunnassa moraalisista kysymyksistä päättäminen on entistä enemmän siirtynyt kansalaisilta asiantuntijoille, kuten yhteiskunnalle ja sen antamalle kasvatukselle. Liekö postmoderni ja sen jälkeinen yhteiskunta sitten median yhteiskunta myös oikean ja väärän kysymyksissä? Siltä vahvasti näyttää.
Joh 18:38
PS: Kuten Virkkunen Kotimaassa toteaa, kukaan ei tässä vaiheessa tiedä, mitä uskontotieto toteutuessaan sisältäisi, koska sitä ei ole valmisteltu. Näin meille ollaan kauppaamassa sikaa säkissä. Yllätys voikin olla suuri , kun säkissä ostettu sika onkin mäyrä tai leijona.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Saarna rakkauden lain sunnuntaina
Oli mukava pitkästä aikaa vierailla SLEYn järjestämässä Kymenlaakson evankeliumijuhlassa. Olin SLEYn palveluksessa Etelä-Savon ja Kymen piirin pirijohtajana vuonna 2005-2006. Silloin tuli Hietoinrannan leirikeskus Saaramaalla tutuksi. Sain pitää messussa saarnan ja päiväjuhlassa raamattuopetuksen. Saarnani oli tällainen:
"Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille."
Näitä Jeesuksen sanoja on usein käytetty väärin. Niiden avulla Jeesuksesta on tehty yleinen etiikan opettaja, joka voidaan rinnastaa vaikkapa Mahatma Ganhdiin tai Immanuel Kantiin. Erilleen Uuden testamentin kokonaissanomasta irrotettuna ne saattavatkin kuulostaa siltä. Ja onhan saarnatekstin viimeinen lause yhteinen kaikille suurille maailman uskonnoille.
Mutta Jeesuksesta ei voi tehdä vain suurta etiikan opettajaa. Ateismista kristinuskoon kääntynyt C.S.Lewis sanoo kirjassaan Tätä on kristinusko seuraavasti: "Jos joku, joka on pelkkä ihminen, puhuu sellaista kuin Jeesus, hän ei ole mikään suuri opettaja. Hän on joko yhtä hullu kuin mies, joka väittää olevansa paistettu muna, tai sitten hän on itse paholainen helvetistä. Sinun on tehtävä valintasi näistä vaihtoehdoista. Joko Jeesus oli - ja on - Jumalan Poika, tai sitten hän on hullu tai jotain sitäkin pahempaa. Voit passittaa hänet suljetulle osastolle; voit sylkeä häntä ja tappaa hänet paholaisena; tai voit polvistua hänen eteensä ja nimittää häntä Herraksesi ja Jumalaksesi. Mutta älä yritäkään holhoavin äänenpainoin selittää, että hän oli suuri ihminen ja opettaja. Sitä mahdollisuutta Jeesus ei meille jätä."
Näitä Jeesuksen sanoja ei voida siis irrottaa siitä, mitä hän merkitsee Jumalan poikana, ihmiskunnan syntien sovittajana ja Vapahtajana. On myös syytä ottaa huomioon, missä tilanteessa nämä sanat on lausuttu. Nämä Jeesuksen sanat ovat osa Luukkaan niin sanottua ”Kenttäsaarnaa”, joka on lyhennelmä Vuorisaarnasta. Vuorisaarna puolestaan – niin kuin tämä ”Kenttäsaarnakin” – on annettu Jumalan valtakunnan etiikan perustukseksi. Jeesus on osoittanut sen opetuslapsilleen – ei maailmalle.
Siksi onkin niin, että maailman tapa arvostaa asioita on perin erilainen kuin Jeesuksen opetukset Jumalan valtakunnasta ja arvojärjestyksestä siellä. Nämä Jeesuksen opetukset eivät ole mikään uusi laki, jonka täyttänyt pääsee osalliseksi Jumalan rakkaudesta. Päinvastoin. Puhe Vuorisaarnan tai Kenttäsaarnan noudattamisesta ja toteuttamisesta ilman uskoa Jeesukseen jää joko hurskasteluksi juhlapuheissa tai sitten lain alla pingottavaksi moralismiksi.
Miksi näin on? Äitini kertoi muutama viikko sitten odotusajastaan vuonna 1978. Silloin ei ollut vielä ultraäänilaitteita, jolla olisi voinut tutkia sikiön hyvinvointia. Tutkimukset tehtiin käsin tunnustelemalla äidin kohtua vatsanpeitteiden läpi. Jostain syystä kätilö ei tutkimusta tehdessä kyennyt löytämään päätäni äitini vatsanpeitteiden läpi. Niinpä kätilö lähetti äitini kiireesti lastenlääkärin tutkittavaksi lausunnolla ”päätön poikkitila”. No, löytyihän se pääkin sieltä niin että olen päässyt toteuttamaan päättömyyksiäni vasta myöhemmin.
Miten tämä liittyy näihin Jeesuksen opetuksiin? Monissa kohdin Uutta testamenttia opetetaan, että Kristus on seurakunnan ja myös uskovan ihmisen pää.
Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. (1 Kor 11:3)
Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. (Ef 1:22,23)
Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. (Ef 5)
Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol 1:18)
Näin ollen on yksiselitteistä, että jos tahdot noudattaa näitä Jeesuksen opetuksia, tulee sinun ensiksi olla osallinen Kristuksesta Vapahtajana. Ilman Kristusta Vapahtajana et näitä hänen antamiaan käskyjä kykene toteuttamaan. Ilman Kristusta Vapahtajana et edes tahdo elää näiden käskyjen mukaisesti, vaan tahdot elää niin kuin maailmassa yleensä eletään: veljeään vihaten, omasta kiinni pitäen, kostoa ja katkeruutta hautoen, pahaa puhuen, omaa etua ajaen. Ja mikä keskeisintä: ilman Kristusta Vapahtajana et ole taivaan tiellä, vaan kadotuksen tiellä. Silloin on vain päätön poikkitila, jossa ei kestetä Jumalan edessä tuomiolla.
Kun Kristus on tullut meille rakkaaksi Vapahtajaksi, me joudumme myös hänen edessään myöntämään oman puutteenalaisuutemme näiden käskyjen täyttäjänä. Vai miten on:
- olemmeko me toivoneet aina hyvää niille, jotka meitä vihaavat?
- olemmeko siunanneet niitä, jotka kiroavat meitä?
- olemmeko rukoilleet niiden puolesta, jotka meitä parjaavat?
- minkä verran olemme antaneet puutteenalaisille?
- olemmeko todella tehneet ihmisille (ja samalla Kristukselle) sen, mitä olisimme itse toivoneet meille tehtävän?
Siksi tarvitsemme Kristusta Vapahtajaksemme. Siksi tarvitsemme sitä, että Kristus on oman elämämme ja seurakunnan pää. Me tarvitsemme hänen maahan vuotanutta sovitusvertaan, joka voi pestä meidän syntimme pois ja pehmittää kovan sydämemme. Kristus on näet ainoa, joka on elänyt täydellisesti niin kuin opetti. Kun häntä tultiin pidättämään, hän paransi erään vangitsijansa korvan. Kun häntä syljettiin ja lyötiin, kun hänestä tehtiin pilkkaa, ei hänen suustaan kuultu kirousta. Kun häntä pidettiin vangittuna, hän antoi vaatteensa arpajaispalkinnoiksi sotilaille. Kun hänet ristiinnaulittiin, hän rukoili naulanlyöjiensä puolesta. Kun hän riippui ristillä maailman synti, Jumalan viha ja iankaikkinen kadotus harteillaan, hän todella antoi mitä omisti eikä ole mitään pyytänyt vastalahjaksi. Kun hän kohtasi Pietarin, hän teki niin kuin Pietari varmasti oli tahtonut: hän antoi anteeksi.
Tänään sinä saat tällaisen Vapahtajan sydämeesi asumaan, kun saat ottaa hänet ehtoollisessa vastaan. Tein muutama päivä sitten Facebookissa testin ”oletko luterilainen” ja tuossa etäänä kysymyksenä oli: ”Olet juuri ollut ehtoollisella. Mitä koet?” Luterilainen vastaus tähän on: ” Kristus itse lämmittää sisälläsi. Pyhyys polttaa sisälläsi. Synti sulaa läsnäolevaan armoon.” Tule sinäkin sulattamaan syntisi ja lähde sitten rakastamaan kaikkia ihmisiä – myös vihamiehiäsi.
"Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille."
Näitä Jeesuksen sanoja on usein käytetty väärin. Niiden avulla Jeesuksesta on tehty yleinen etiikan opettaja, joka voidaan rinnastaa vaikkapa Mahatma Ganhdiin tai Immanuel Kantiin. Erilleen Uuden testamentin kokonaissanomasta irrotettuna ne saattavatkin kuulostaa siltä. Ja onhan saarnatekstin viimeinen lause yhteinen kaikille suurille maailman uskonnoille.
Mutta Jeesuksesta ei voi tehdä vain suurta etiikan opettajaa. Ateismista kristinuskoon kääntynyt C.S.Lewis sanoo kirjassaan Tätä on kristinusko seuraavasti: "Jos joku, joka on pelkkä ihminen, puhuu sellaista kuin Jeesus, hän ei ole mikään suuri opettaja. Hän on joko yhtä hullu kuin mies, joka väittää olevansa paistettu muna, tai sitten hän on itse paholainen helvetistä. Sinun on tehtävä valintasi näistä vaihtoehdoista. Joko Jeesus oli - ja on - Jumalan Poika, tai sitten hän on hullu tai jotain sitäkin pahempaa. Voit passittaa hänet suljetulle osastolle; voit sylkeä häntä ja tappaa hänet paholaisena; tai voit polvistua hänen eteensä ja nimittää häntä Herraksesi ja Jumalaksesi. Mutta älä yritäkään holhoavin äänenpainoin selittää, että hän oli suuri ihminen ja opettaja. Sitä mahdollisuutta Jeesus ei meille jätä."
Näitä Jeesuksen sanoja ei voida siis irrottaa siitä, mitä hän merkitsee Jumalan poikana, ihmiskunnan syntien sovittajana ja Vapahtajana. On myös syytä ottaa huomioon, missä tilanteessa nämä sanat on lausuttu. Nämä Jeesuksen sanat ovat osa Luukkaan niin sanottua ”Kenttäsaarnaa”, joka on lyhennelmä Vuorisaarnasta. Vuorisaarna puolestaan – niin kuin tämä ”Kenttäsaarnakin” – on annettu Jumalan valtakunnan etiikan perustukseksi. Jeesus on osoittanut sen opetuslapsilleen – ei maailmalle.
Siksi onkin niin, että maailman tapa arvostaa asioita on perin erilainen kuin Jeesuksen opetukset Jumalan valtakunnasta ja arvojärjestyksestä siellä. Nämä Jeesuksen opetukset eivät ole mikään uusi laki, jonka täyttänyt pääsee osalliseksi Jumalan rakkaudesta. Päinvastoin. Puhe Vuorisaarnan tai Kenttäsaarnan noudattamisesta ja toteuttamisesta ilman uskoa Jeesukseen jää joko hurskasteluksi juhlapuheissa tai sitten lain alla pingottavaksi moralismiksi.
Miksi näin on? Äitini kertoi muutama viikko sitten odotusajastaan vuonna 1978. Silloin ei ollut vielä ultraäänilaitteita, jolla olisi voinut tutkia sikiön hyvinvointia. Tutkimukset tehtiin käsin tunnustelemalla äidin kohtua vatsanpeitteiden läpi. Jostain syystä kätilö ei tutkimusta tehdessä kyennyt löytämään päätäni äitini vatsanpeitteiden läpi. Niinpä kätilö lähetti äitini kiireesti lastenlääkärin tutkittavaksi lausunnolla ”päätön poikkitila”. No, löytyihän se pääkin sieltä niin että olen päässyt toteuttamaan päättömyyksiäni vasta myöhemmin.
Miten tämä liittyy näihin Jeesuksen opetuksiin? Monissa kohdin Uutta testamenttia opetetaan, että Kristus on seurakunnan ja myös uskovan ihmisen pää.
Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. (1 Kor 11:3)
Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. (Ef 1:22,23)
Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. (Ef 5)
Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol 1:18)
Näin ollen on yksiselitteistä, että jos tahdot noudattaa näitä Jeesuksen opetuksia, tulee sinun ensiksi olla osallinen Kristuksesta Vapahtajana. Ilman Kristusta Vapahtajana et näitä hänen antamiaan käskyjä kykene toteuttamaan. Ilman Kristusta Vapahtajana et edes tahdo elää näiden käskyjen mukaisesti, vaan tahdot elää niin kuin maailmassa yleensä eletään: veljeään vihaten, omasta kiinni pitäen, kostoa ja katkeruutta hautoen, pahaa puhuen, omaa etua ajaen. Ja mikä keskeisintä: ilman Kristusta Vapahtajana et ole taivaan tiellä, vaan kadotuksen tiellä. Silloin on vain päätön poikkitila, jossa ei kestetä Jumalan edessä tuomiolla.
Kun Kristus on tullut meille rakkaaksi Vapahtajaksi, me joudumme myös hänen edessään myöntämään oman puutteenalaisuutemme näiden käskyjen täyttäjänä. Vai miten on:
- olemmeko me toivoneet aina hyvää niille, jotka meitä vihaavat?
- olemmeko siunanneet niitä, jotka kiroavat meitä?
- olemmeko rukoilleet niiden puolesta, jotka meitä parjaavat?
- minkä verran olemme antaneet puutteenalaisille?
- olemmeko todella tehneet ihmisille (ja samalla Kristukselle) sen, mitä olisimme itse toivoneet meille tehtävän?
Siksi tarvitsemme Kristusta Vapahtajaksemme. Siksi tarvitsemme sitä, että Kristus on oman elämämme ja seurakunnan pää. Me tarvitsemme hänen maahan vuotanutta sovitusvertaan, joka voi pestä meidän syntimme pois ja pehmittää kovan sydämemme. Kristus on näet ainoa, joka on elänyt täydellisesti niin kuin opetti. Kun häntä tultiin pidättämään, hän paransi erään vangitsijansa korvan. Kun häntä syljettiin ja lyötiin, kun hänestä tehtiin pilkkaa, ei hänen suustaan kuultu kirousta. Kun häntä pidettiin vangittuna, hän antoi vaatteensa arpajaispalkinnoiksi sotilaille. Kun hänet ristiinnaulittiin, hän rukoili naulanlyöjiensä puolesta. Kun hän riippui ristillä maailman synti, Jumalan viha ja iankaikkinen kadotus harteillaan, hän todella antoi mitä omisti eikä ole mitään pyytänyt vastalahjaksi. Kun hän kohtasi Pietarin, hän teki niin kuin Pietari varmasti oli tahtonut: hän antoi anteeksi.
Tänään sinä saat tällaisen Vapahtajan sydämeesi asumaan, kun saat ottaa hänet ehtoollisessa vastaan. Tein muutama päivä sitten Facebookissa testin ”oletko luterilainen” ja tuossa etäänä kysymyksenä oli: ”Olet juuri ollut ehtoollisella. Mitä koet?” Luterilainen vastaus tähän on: ” Kristus itse lämmittää sisälläsi. Pyhyys polttaa sisälläsi. Synti sulaa läsnäolevaan armoon.” Tule sinäkin sulattamaan syntisi ja lähde sitten rakastamaan kaikkia ihmisiä – myös vihamiehiäsi.
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Uskonnonopetuksesta uskontotietoon?
Höpsis, sanon minä. Joku blogisti ennätti jo sanoa, että tällä ehdotuksella opetusministeri Virkkunen teki poliittisen itsemurhan - varsinkin, kun Virkkunen itsekään ei lopulta pidä uskonnonopetuksen muuttamista ajankohtaisena.
Kuten Suomen uskonnonopettajien liiton pj. Hannu Koskinen toteaa, nykyinen tilanne on monien neuvottelujen tulos. Sillä on taattu YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukainen oikeus oman uskonnon opetukseen.
Esityksen takana onkin lopulta kaksi miestä: Hannu Laaksola, Opettaja -lehden puheenjohtaja sekä Markku Rimpelä, kehitysjohtaja Opetushallituksesta. En voi olla ihmettelemättä, miten OAJ dissaa yhden jäsenryhmänsä työtä tällä tavalla. Rahat kyllä kelpaavat, yli 30 euroa kuussa, mutta työtämme ei arvosteta. Löytyisipä äkkiä joku lakimies kaveriksi, joka jeesaa tiukan paikan tullen, niin voisi siirtyä Loimaan kassaan.
Rimpelän esitys puolestaan taitaa pohjautua puhtaasti pragmatistisiin lähtökohtiin: ei tarvitse rehtoreiden laatia monimutkaisia lukujärjestyksiä, kun kaikki ovat samalla katsomusaineen tunnilla... Pari euroakin sästyy... Pedagogisesti Rimpelän esitys oli kelvoton. Siitä kohta pari ajatusta.
Verkkosivuilla on käyty keskustelua aiheen tiimoilta. En tunnista opettamaani ainetta tästä keskustelusta. Yleisökeskustelu näyttää taas pohjautuvan mutu-tietoon ja vahvaan esiymmärrykseen. Kuitenkin jokin aika sitten tehdyn tutkimuksen mukaan 80% suomalaisista kannattaa uskonnonopetuksen säilytämistä. Ja 94% oppilaista osallistuu evankelisluterilaiseen opetukseen. Mikä tässä nyt taas on ongelmana? Miksi uskonnonopetus on aina vaakalaudalla, kun opetussuunnitelmaa uudistetaan?
Pariin argumenttiin heitän antiteesini:
1) "Uskonnonopetusta tulee kehittää etiikan suuntaan" Olen samaa mieltä! Eettisiä ja muita elämänkysymyksiä tulisi pohtia enemmän. Mutta: etiikka pohjautuu aina johonkin arvopohjaan ja ihmiskäsitykseen. Mikä tuo arvopohja ja ihmiskäsitys olisi kaikille yhteisessä uskontotiedossa? Olisiko se, mitä hallitusohjelmassa kulloinkin määrätään? Eli jos meillä on joskus vihreä opetusministeri, niin uskontotiedossa varmaan pitää opettaa, että hampun kasvatus ja pilvenpolttelu on jees... Ei onnistu. Tällaisella systeemillä ajaudutaan helposti siihen paljon puhuttuun indoktrinaatioon -objektiivisuuden varjolla jujutetaan jokin OPH:n, OAJ:n, Markku Rimpelän tai opetusministerin lempiajatus oppilaille.
2) "Ei saa tuputtaa yhtä katsomusta, vaan antaa oppilaiden valita itse" Luulevatko tämän ajatuksen esittäjät, että lapset elävät tyhjiössä ensimmäiset 15 vuotta ja vasta sitten valitsevat jotakin? Aina on kasvatuksella ja yksilön valinnoilla arvopohja, joko tietoinen tai tiedostamaton. Jos se ei ole kristillinen arvopohja, niin kyllä sen paikan äkkiä ottaa materialismi, seksualisointi, markkinaliberalismi tai...
Henna Virkkuselle suosittelen luettavaksi T.P. Virkkusen (liekö sukua?) jo 1970-luvulla kirjoittamaa kirjaa Uskonnonopetus - mitä ja miksi. Siinä on hyvin perusteltu, miksi kaikille yhteinen uskontotieto ei yksinkertaisesti toimi. Ajankohtainen opus edelleen.
Kuten Suomen uskonnonopettajien liiton pj. Hannu Koskinen toteaa, nykyinen tilanne on monien neuvottelujen tulos. Sillä on taattu YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukainen oikeus oman uskonnon opetukseen.
Esityksen takana onkin lopulta kaksi miestä: Hannu Laaksola, Opettaja -lehden puheenjohtaja sekä Markku Rimpelä, kehitysjohtaja Opetushallituksesta. En voi olla ihmettelemättä, miten OAJ dissaa yhden jäsenryhmänsä työtä tällä tavalla. Rahat kyllä kelpaavat, yli 30 euroa kuussa, mutta työtämme ei arvosteta. Löytyisipä äkkiä joku lakimies kaveriksi, joka jeesaa tiukan paikan tullen, niin voisi siirtyä Loimaan kassaan.
Rimpelän esitys puolestaan taitaa pohjautua puhtaasti pragmatistisiin lähtökohtiin: ei tarvitse rehtoreiden laatia monimutkaisia lukujärjestyksiä, kun kaikki ovat samalla katsomusaineen tunnilla... Pari euroakin sästyy... Pedagogisesti Rimpelän esitys oli kelvoton. Siitä kohta pari ajatusta.
Verkkosivuilla on käyty keskustelua aiheen tiimoilta. En tunnista opettamaani ainetta tästä keskustelusta. Yleisökeskustelu näyttää taas pohjautuvan mutu-tietoon ja vahvaan esiymmärrykseen. Kuitenkin jokin aika sitten tehdyn tutkimuksen mukaan 80% suomalaisista kannattaa uskonnonopetuksen säilytämistä. Ja 94% oppilaista osallistuu evankelisluterilaiseen opetukseen. Mikä tässä nyt taas on ongelmana? Miksi uskonnonopetus on aina vaakalaudalla, kun opetussuunnitelmaa uudistetaan?
Pariin argumenttiin heitän antiteesini:
1) "Uskonnonopetusta tulee kehittää etiikan suuntaan" Olen samaa mieltä! Eettisiä ja muita elämänkysymyksiä tulisi pohtia enemmän. Mutta: etiikka pohjautuu aina johonkin arvopohjaan ja ihmiskäsitykseen. Mikä tuo arvopohja ja ihmiskäsitys olisi kaikille yhteisessä uskontotiedossa? Olisiko se, mitä hallitusohjelmassa kulloinkin määrätään? Eli jos meillä on joskus vihreä opetusministeri, niin uskontotiedossa varmaan pitää opettaa, että hampun kasvatus ja pilvenpolttelu on jees... Ei onnistu. Tällaisella systeemillä ajaudutaan helposti siihen paljon puhuttuun indoktrinaatioon -objektiivisuuden varjolla jujutetaan jokin OPH:n, OAJ:n, Markku Rimpelän tai opetusministerin lempiajatus oppilaille.
2) "Ei saa tuputtaa yhtä katsomusta, vaan antaa oppilaiden valita itse" Luulevatko tämän ajatuksen esittäjät, että lapset elävät tyhjiössä ensimmäiset 15 vuotta ja vasta sitten valitsevat jotakin? Aina on kasvatuksella ja yksilön valinnoilla arvopohja, joko tietoinen tai tiedostamaton. Jos se ei ole kristillinen arvopohja, niin kyllä sen paikan äkkiä ottaa materialismi, seksualisointi, markkinaliberalismi tai...
Henna Virkkuselle suosittelen luettavaksi T.P. Virkkusen (liekö sukua?) jo 1970-luvulla kirjoittamaa kirjaa Uskonnonopetus - mitä ja miksi. Siinä on hyvin perusteltu, miksi kaikille yhteinen uskontotieto ei yksinkertaisesti toimi. Ajankohtainen opus edelleen.
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Sukupuolisensitiivinen kasvatus?
Lueskelin jokin aika sitten juttua pinnalle nousseesta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Se tarkoittaa, että kasvatuksessa ei oteta huomioon lapsen sukupuolta millään tavalla. Ei ole tyttöjen juttuja tai poikien juttuja, ei tyttöjen värejä ja poikien värjejä, tyttöjen ammatteja tai poikien ammatteja... Äärimmilleen vietynä tämä tarkoittaa, että lapsia ei edes kutsuta millään nimillä (koska ne sukupuolistavat), vaan koodinimellä. Samoin ei ole äitiä ja isää, vaan "kettu" ja "susi", jotka elävät omassa pesäluolassaan. Lapsen sukupuolta ei myöskään sanota koskaan ääneen.
Arvostamani lastenpsykologian asiantuntija Keijo Tahkokallio ehti jo tyrmätä ajatuksen sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. - On ihan reilua kutsua poikaa pojaksi ja tyttöä tytöksi heti vauvasta pitäen.Olen kuitenkin huomannut, että keskustelu sukupuolettomasta kasvatuksesta sotketaan toisinaan sen kaltaisiin asioihin kuin voiko pojalle pukea punaiset vaatteet ja tytölle siniset, mikä on kokonaan toisen tyypin kysymys, Tahkokallio sanoo.
Sukupuoli on biologinen ominaisuus. Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen toteaa, että jos sukupuolisuus häivytetään, häivytetään samalla iso osa ihmisen persoonallisuudesta eikä lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mielestä ole mitään pahaa siinä, että pikkulapsen sukupuoli korostuu pukeutumisessa tai leikeissä (Helsingin Sanomat 16.3.).
Samaan aikaan kun sukupuolisensitiivinen kasvatusajattelu leviää, lasta seksualisoivat mainokset ja televisio-ohjelmat vyöryvät silmille kaikkialta. On jos jonkinlaista paljastavaa vaatetta. No, niissähän on jo ala-asteikäisten hyvä poseerata "herutuskuvissa" ja laittaa nettiin näytille...
Mutta millainen ihmiskäsitys on sitten tällaisen sensitiivisyyden takana? Juuret juontavat nähdäkseni naturalismiin ja eksistentialismiin. Naturalismin mukaan ihminen on vain eläinlaji muiden joukossa, ei sen enempää. Siksi kai äiti ja isä voidaan korvata ketulla ja sudella :) Eksistentialismi puolestaan opettaa, että ihmisen on luotava identiteettinsä kokonaan itse. "Tervetuloa maailmaan, täällä pärjätä saa omillaan", toteaa Anssi Kelakin. Äärimmilleen vietynä tämä merkitsee myös seksuaalista identiteettiä.
Jaa-a. Olen joskus listannut ammatit, jotka tulevaisuudessa kannattavat. Haudankaivaja on takuuvarma. Sen lisäksi lastensuojelulaitoksen ylläpitäjä ja diabeteslääkkeen valmistaja ovattilastojen valossa kovia sanoja. Taitaapa psykoterapeutti, joka auttaa identiteettiongelmien kanssa kamppailevaa sukupuolisensitiivisen kasvatuksen saanutta nuorta aikuista, olla myös jatkossa kysyttyä tavaraa.
Vastakohtana eksistentialistiselle ja naturalistiselle ihmiskäsitykselle on essentialistinen ihmiskäsitys. Essentialistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisellä on jo syntyessään jokin erityinen olemus (lat. essentia). Tämä ennaltamäärätty olemus määrää sen, millaiseksi ihmiselämä jatkossa kehittyy, antaa sille jonkinlaisen mallin ja päämäärän.
Ennaltamäärääminen ei kuitenkaan tarkoita, että koko ihmisen elämä olisi vieteriukon tavoin laskettu kulkemaan rataa, johon ihminen ei voi vaikuttaa. Ei, mutta se antaa ihmiselle 1) arvon ja 2) turvan. Olen arvokas, koska saan toteuttaa ihmisolemuksen syvintä päämäärää. Olen turvassa, koska saan luottaa siihen, että rikkinäisyydestäni huolimatta ihmisyyteni on arvokasta eikä elämäni riipu vain siitä, osaanko itse rakentaa sitä oikein.
Mikään ei mielestäni anna ihmisolemukselle - miehelle ja naiselle - sen suurempaa arvoa kuin olla Jumalan luoma, Jumalan kuva ja Kristuksen lunastama.
1 Moos 1:27
Arvostamani lastenpsykologian asiantuntija Keijo Tahkokallio ehti jo tyrmätä ajatuksen sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. - On ihan reilua kutsua poikaa pojaksi ja tyttöä tytöksi heti vauvasta pitäen.Olen kuitenkin huomannut, että keskustelu sukupuolettomasta kasvatuksesta sotketaan toisinaan sen kaltaisiin asioihin kuin voiko pojalle pukea punaiset vaatteet ja tytölle siniset, mikä on kokonaan toisen tyypin kysymys, Tahkokallio sanoo.
Sukupuoli on biologinen ominaisuus. Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen toteaa, että jos sukupuolisuus häivytetään, häivytetään samalla iso osa ihmisen persoonallisuudesta eikä lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mielestä ole mitään pahaa siinä, että pikkulapsen sukupuoli korostuu pukeutumisessa tai leikeissä (Helsingin Sanomat 16.3.).
Samaan aikaan kun sukupuolisensitiivinen kasvatusajattelu leviää, lasta seksualisoivat mainokset ja televisio-ohjelmat vyöryvät silmille kaikkialta. On jos jonkinlaista paljastavaa vaatetta. No, niissähän on jo ala-asteikäisten hyvä poseerata "herutuskuvissa" ja laittaa nettiin näytille...
Mutta millainen ihmiskäsitys on sitten tällaisen sensitiivisyyden takana? Juuret juontavat nähdäkseni naturalismiin ja eksistentialismiin. Naturalismin mukaan ihminen on vain eläinlaji muiden joukossa, ei sen enempää. Siksi kai äiti ja isä voidaan korvata ketulla ja sudella :) Eksistentialismi puolestaan opettaa, että ihmisen on luotava identiteettinsä kokonaan itse. "Tervetuloa maailmaan, täällä pärjätä saa omillaan", toteaa Anssi Kelakin. Äärimmilleen vietynä tämä merkitsee myös seksuaalista identiteettiä.
Jaa-a. Olen joskus listannut ammatit, jotka tulevaisuudessa kannattavat. Haudankaivaja on takuuvarma. Sen lisäksi lastensuojelulaitoksen ylläpitäjä ja diabeteslääkkeen valmistaja ovattilastojen valossa kovia sanoja. Taitaapa psykoterapeutti, joka auttaa identiteettiongelmien kanssa kamppailevaa sukupuolisensitiivisen kasvatuksen saanutta nuorta aikuista, olla myös jatkossa kysyttyä tavaraa.
Vastakohtana eksistentialistiselle ja naturalistiselle ihmiskäsitykselle on essentialistinen ihmiskäsitys. Essentialistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisellä on jo syntyessään jokin erityinen olemus (lat. essentia). Tämä ennaltamäärätty olemus määrää sen, millaiseksi ihmiselämä jatkossa kehittyy, antaa sille jonkinlaisen mallin ja päämäärän.
Ennaltamäärääminen ei kuitenkaan tarkoita, että koko ihmisen elämä olisi vieteriukon tavoin laskettu kulkemaan rataa, johon ihminen ei voi vaikuttaa. Ei, mutta se antaa ihmiselle 1) arvon ja 2) turvan. Olen arvokas, koska saan toteuttaa ihmisolemuksen syvintä päämäärää. Olen turvassa, koska saan luottaa siihen, että rikkinäisyydestäni huolimatta ihmisyyteni on arvokasta eikä elämäni riipu vain siitä, osaanko itse rakentaa sitä oikein.
Mikään ei mielestäni anna ihmisolemukselle - miehelle ja naiselle - sen suurempaa arvoa kuin olla Jumalan luoma, Jumalan kuva ja Kristuksen lunastama.
1 Moos 1:27
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)