Uskonnonopetuksesta uskontotietoon?

Höpsis, sanon minä. Joku blogisti ennätti jo sanoa, että tällä ehdotuksella opetusministeri Virkkunen teki poliittisen itsemurhan - varsinkin, kun Virkkunen itsekään ei lopulta pidä uskonnonopetuksen muuttamista ajankohtaisena.

Kuten Suomen uskonnonopettajien liiton pj. Hannu Koskinen toteaa, nykyinen tilanne on monien neuvottelujen tulos. Sillä on taattu YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukainen oikeus oman uskonnon opetukseen.

Esityksen takana onkin lopulta kaksi miestä: Hannu Laaksola, Opettaja -lehden puheenjohtaja sekä Markku Rimpelä, kehitysjohtaja Opetushallituksesta. En voi olla ihmettelemättä, miten OAJ dissaa yhden jäsenryhmänsä työtä tällä tavalla. Rahat kyllä kelpaavat, yli 30 euroa kuussa, mutta työtämme ei arvosteta. Löytyisipä äkkiä joku lakimies kaveriksi, joka jeesaa tiukan paikan tullen, niin voisi siirtyä Loimaan kassaan.

Rimpelän esitys puolestaan taitaa pohjautua puhtaasti pragmatistisiin lähtökohtiin: ei tarvitse rehtoreiden laatia monimutkaisia lukujärjestyksiä, kun kaikki ovat samalla katsomusaineen tunnilla... Pari euroakin sästyy... Pedagogisesti Rimpelän esitys oli kelvoton. Siitä kohta pari ajatusta.

Verkkosivuilla on käyty keskustelua aiheen tiimoilta. En tunnista opettamaani ainetta tästä keskustelusta. Yleisökeskustelu näyttää taas pohjautuvan mutu-tietoon ja vahvaan esiymmärrykseen. Kuitenkin jokin aika sitten tehdyn tutkimuksen mukaan 80% suomalaisista kannattaa uskonnonopetuksen säilytämistä. Ja 94% oppilaista osallistuu evankelisluterilaiseen opetukseen. Mikä tässä nyt taas on ongelmana? Miksi uskonnonopetus on aina vaakalaudalla, kun opetussuunnitelmaa uudistetaan?

Pariin argumenttiin heitän antiteesini:

1) "Uskonnonopetusta tulee kehittää etiikan suuntaan" Olen samaa mieltä! Eettisiä ja muita elämänkysymyksiä tulisi pohtia enemmän. Mutta: etiikka pohjautuu aina johonkin arvopohjaan ja ihmiskäsitykseen. Mikä tuo arvopohja ja ihmiskäsitys olisi kaikille yhteisessä uskontotiedossa? Olisiko se, mitä hallitusohjelmassa kulloinkin määrätään? Eli jos meillä on joskus vihreä opetusministeri, niin uskontotiedossa varmaan pitää opettaa, että hampun kasvatus ja pilvenpolttelu on jees... Ei onnistu. Tällaisella systeemillä ajaudutaan helposti siihen paljon puhuttuun indoktrinaatioon -objektiivisuuden varjolla jujutetaan jokin OPH:n, OAJ:n, Markku Rimpelän tai opetusministerin lempiajatus oppilaille.

2) "Ei saa tuputtaa yhtä katsomusta, vaan antaa oppilaiden valita itse" Luulevatko tämän ajatuksen esittäjät, että lapset elävät tyhjiössä ensimmäiset 15 vuotta ja vasta sitten valitsevat jotakin? Aina on kasvatuksella ja yksilön valinnoilla arvopohja, joko tietoinen tai tiedostamaton. Jos se ei ole kristillinen arvopohja, niin kyllä sen paikan äkkiä ottaa materialismi, seksualisointi, markkinaliberalismi tai...

Henna Virkkuselle suosittelen luettavaksi T.P. Virkkusen (liekö sukua?) jo 1970-luvulla kirjoittamaa kirjaa Uskonnonopetus - mitä ja miksi. Siinä on hyvin perusteltu, miksi kaikille yhteinen uskontotieto ei yksinkertaisesti toimi. Ajankohtainen opus edelleen.