Oli mukava pitkästä aikaa vierailla SLEYn järjestämässä Kymenlaakson evankeliumijuhlassa. Olin SLEYn palveluksessa Etelä-Savon ja Kymen piirin pirijohtajana vuonna 2005-2006. Silloin tuli Hietoinrannan leirikeskus Saaramaalla tutuksi. Sain pitää messussa saarnan ja päiväjuhlassa raamattuopetuksen. Saarnani oli tällainen:
"Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille."
Näitä Jeesuksen sanoja on usein käytetty väärin. Niiden avulla Jeesuksesta on tehty yleinen etiikan opettaja, joka voidaan rinnastaa vaikkapa Mahatma Ganhdiin tai Immanuel Kantiin. Erilleen Uuden testamentin kokonaissanomasta irrotettuna ne saattavatkin kuulostaa siltä. Ja onhan saarnatekstin viimeinen lause yhteinen kaikille suurille maailman uskonnoille.
Mutta Jeesuksesta ei voi tehdä vain suurta etiikan opettajaa. Ateismista kristinuskoon kääntynyt C.S.Lewis sanoo kirjassaan Tätä on kristinusko seuraavasti: "Jos joku, joka on pelkkä ihminen, puhuu sellaista kuin Jeesus, hän ei ole mikään suuri opettaja. Hän on joko yhtä hullu kuin mies, joka väittää olevansa paistettu muna, tai sitten hän on itse paholainen helvetistä. Sinun on tehtävä valintasi näistä vaihtoehdoista. Joko Jeesus oli - ja on - Jumalan Poika, tai sitten hän on hullu tai jotain sitäkin pahempaa. Voit passittaa hänet suljetulle osastolle; voit sylkeä häntä ja tappaa hänet paholaisena; tai voit polvistua hänen eteensä ja nimittää häntä Herraksesi ja Jumalaksesi. Mutta älä yritäkään holhoavin äänenpainoin selittää, että hän oli suuri ihminen ja opettaja. Sitä mahdollisuutta Jeesus ei meille jätä."
Näitä Jeesuksen sanoja ei voida siis irrottaa siitä, mitä hän merkitsee Jumalan poikana, ihmiskunnan syntien sovittajana ja Vapahtajana. On myös syytä ottaa huomioon, missä tilanteessa nämä sanat on lausuttu. Nämä Jeesuksen sanat ovat osa Luukkaan niin sanottua ”Kenttäsaarnaa”, joka on lyhennelmä Vuorisaarnasta. Vuorisaarna puolestaan – niin kuin tämä ”Kenttäsaarnakin” – on annettu Jumalan valtakunnan etiikan perustukseksi. Jeesus on osoittanut sen opetuslapsilleen – ei maailmalle.
Siksi onkin niin, että maailman tapa arvostaa asioita on perin erilainen kuin Jeesuksen opetukset Jumalan valtakunnasta ja arvojärjestyksestä siellä. Nämä Jeesuksen opetukset eivät ole mikään uusi laki, jonka täyttänyt pääsee osalliseksi Jumalan rakkaudesta. Päinvastoin. Puhe Vuorisaarnan tai Kenttäsaarnan noudattamisesta ja toteuttamisesta ilman uskoa Jeesukseen jää joko hurskasteluksi juhlapuheissa tai sitten lain alla pingottavaksi moralismiksi.
Miksi näin on? Äitini kertoi muutama viikko sitten odotusajastaan vuonna 1978. Silloin ei ollut vielä ultraäänilaitteita, jolla olisi voinut tutkia sikiön hyvinvointia. Tutkimukset tehtiin käsin tunnustelemalla äidin kohtua vatsanpeitteiden läpi. Jostain syystä kätilö ei tutkimusta tehdessä kyennyt löytämään päätäni äitini vatsanpeitteiden läpi. Niinpä kätilö lähetti äitini kiireesti lastenlääkärin tutkittavaksi lausunnolla ”päätön poikkitila”. No, löytyihän se pääkin sieltä niin että olen päässyt toteuttamaan päättömyyksiäni vasta myöhemmin.
Miten tämä liittyy näihin Jeesuksen opetuksiin? Monissa kohdin Uutta testamenttia opetetaan, että Kristus on seurakunnan ja myös uskovan ihmisen pää.
Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. (1 Kor 11:3)
Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. (Ef 1:22,23)
Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. (Ef 5)
Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol 1:18)
Näin ollen on yksiselitteistä, että jos tahdot noudattaa näitä Jeesuksen opetuksia, tulee sinun ensiksi olla osallinen Kristuksesta Vapahtajana. Ilman Kristusta Vapahtajana et näitä hänen antamiaan käskyjä kykene toteuttamaan. Ilman Kristusta Vapahtajana et edes tahdo elää näiden käskyjen mukaisesti, vaan tahdot elää niin kuin maailmassa yleensä eletään: veljeään vihaten, omasta kiinni pitäen, kostoa ja katkeruutta hautoen, pahaa puhuen, omaa etua ajaen. Ja mikä keskeisintä: ilman Kristusta Vapahtajana et ole taivaan tiellä, vaan kadotuksen tiellä. Silloin on vain päätön poikkitila, jossa ei kestetä Jumalan edessä tuomiolla.
Kun Kristus on tullut meille rakkaaksi Vapahtajaksi, me joudumme myös hänen edessään myöntämään oman puutteenalaisuutemme näiden käskyjen täyttäjänä. Vai miten on:
- olemmeko me toivoneet aina hyvää niille, jotka meitä vihaavat?
- olemmeko siunanneet niitä, jotka kiroavat meitä?
- olemmeko rukoilleet niiden puolesta, jotka meitä parjaavat?
- minkä verran olemme antaneet puutteenalaisille?
- olemmeko todella tehneet ihmisille (ja samalla Kristukselle) sen, mitä olisimme itse toivoneet meille tehtävän?
Siksi tarvitsemme Kristusta Vapahtajaksemme. Siksi tarvitsemme sitä, että Kristus on oman elämämme ja seurakunnan pää. Me tarvitsemme hänen maahan vuotanutta sovitusvertaan, joka voi pestä meidän syntimme pois ja pehmittää kovan sydämemme. Kristus on näet ainoa, joka on elänyt täydellisesti niin kuin opetti. Kun häntä tultiin pidättämään, hän paransi erään vangitsijansa korvan. Kun häntä syljettiin ja lyötiin, kun hänestä tehtiin pilkkaa, ei hänen suustaan kuultu kirousta. Kun häntä pidettiin vangittuna, hän antoi vaatteensa arpajaispalkinnoiksi sotilaille. Kun hänet ristiinnaulittiin, hän rukoili naulanlyöjiensä puolesta. Kun hän riippui ristillä maailman synti, Jumalan viha ja iankaikkinen kadotus harteillaan, hän todella antoi mitä omisti eikä ole mitään pyytänyt vastalahjaksi. Kun hän kohtasi Pietarin, hän teki niin kuin Pietari varmasti oli tahtonut: hän antoi anteeksi.
Tänään sinä saat tällaisen Vapahtajan sydämeesi asumaan, kun saat ottaa hänet ehtoollisessa vastaan. Tein muutama päivä sitten Facebookissa testin ”oletko luterilainen” ja tuossa etäänä kysymyksenä oli: ”Olet juuri ollut ehtoollisella. Mitä koet?” Luterilainen vastaus tähän on: ” Kristus itse lämmittää sisälläsi. Pyhyys polttaa sisälläsi. Synti sulaa läsnäolevaan armoon.” Tule sinäkin sulattamaan syntisi ja lähde sitten rakastamaan kaikkia ihmisiä – myös vihamiehiäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti