Ristiallergia

Kuulin tällaisen sanan eilen ensimmäistä kertaa, kun pari terveystiedon kokeeseen valmistautuvaa oppilasta siitä keskustelivat. Mielenkiintoni heräsi heti. Mikä ihmeen ristiallergia?

No, otin asiasta selvää. Ja tällainen tieto löytyi:

"Mikä ihmeen ristiallergia? Moni voi ihmetellä, mitä sana tarkoittaa. Kyseessä on kuitenkin juuri nimensä mukainen ilmiö. Allergikko voi olla allerginen monille päällisin puolin täysin erilaisille asioille, joissa on kuitenkin samantapaisia ainesosia. Kyseessä on tällöin ristiallergia" 

"Ristiallergian saa tavallaan ”kaupan päälle” allergiaan sairastuessaan. Ympäristössämme on paljon aineita, jotka muistuttavat toisiaan. Esimerkiksi mansikan sisältämä valkuaisaine muistuttaa koivun siitepölyn valkuaisainetta. Siksi ristiallergia voi syntyä kahden päällisin puolin täysin toisistaan riippumattoman asian välille."

Eikö juuri tästä ole kyse myös kristillisessä uskossa? Koko ihmiskunta on sairastunut ristiallergiaan.Tätä jumalanvastaista taipumusta kutsutaan perisynniksi. Mihin tahansa muuhun ollaan valmiit pistämään turva paitsi ristiin. Vai minkä muun ideologian kannattajista yli 200 miljoonaa elää päivittäin eri puolilla maailmaa suoranaisessa hengenvaarassa? Tai mitä muuta ollaan koululaitoksesta tai yhteiskunnallisesta elämästä poistamassa niin hanakasti kuin kristillistä uskoa - jopa rippeitä?

Viiime sunnuntain Hesarissa oli kysymyspalstalla kysymys, että onko epäkohteliasta olla osallistumatta konfirmaatiotilaisuuteen, kun on kutsuttu rippijuhliin. Syynä on tilaisuuden uskonnollinen luonne, me kun emme kuulu kirkkoon. Niinpä niin. Kahvit ja täytekakut ja sulhaspiirakat eivät aiheuta allergista reaktiota (ainakaan jos ne on tehty HYLA-maitoon), mutta risti ahdistaa henkeä.

Vaan entä ihmiset, jotka pitävät itseään kristittyinä? Tuossa määritelmässä oli mainittu, että ristiallergia voi syntyä kahden päällisin puolin täysin toisistaan riippumattoman asian välille. Niinpä allergisen reaktion voi aiheuttaa lapsikaste, virkakysymys, Tosi rakkaus odottaa-kampanja tai Lähetyshiippakunta. Samasta asiastahan tässä on kyse.

-Kasteesta halutaan tehdä kuuliaisuuden teko. Ihminen tahtoo ottaa pelastuksesta kunnian itselleen eikä ottaa vastaan ristin hedelmiä lahjaksi - pelastusta ja taivaan kansalaisen arvonimeä. Eikä sitä saisi suoda lapsillekaan.

-Koko paimenvirka tahdotaan heittää romukoppaan varsinkin anglosaksisen ja amerikkalaisen herätyskristillisyyden vaikutuksen myötä. Pappeja pidetään vain laiskoina muotomenojen pyörittäjinä, vaikka Efesolaiskirjeen mukaan ristin Kristus on antanut paimenet seurakunnalle lahjaksi. Kun kysytään, missä Kristus on, puhumme sanasta ja sakramenteista. Samalla meidän on puhuttava virasta ja jumalanpalveluksesta. Tunnustuksemme mukaan saarnavirkaa hoitava toimii Kristuksen edustajana. Siksi virka saa ristiallergisessa maailmassa aikaan allergisen reaktion.

-Tosi rakkaus odottaa ja Lähetyshiippakunta kertovat samasta ristiallergisesta ilmiöstä. Ristin Kristuksen kirkko on tarkoitettu maailmaan kantamaan ristiä, Herransa häpeää. Se merkitsee vastavirtaan uimista sekä pilkan ja häpeän kantamista. Houkutus mukautua maailmaan on suuri. Houkuttelihan jo Saatanakin Jeesusta lankeamaan lupaamalla tälle koko maailman loiston.

Kirkkohallituksen virkamies jo ehätti TRO-materiaalin noustua vääristeltynä lehtien palstalle, että kirkon seksuaalietiikka noudattelee Väestöliiton arvoja. Millähän valtuudella kyseinen virkamies näin menee sanomaan? TRO-kampanjassa on ehkä joitain kohtia, joista kristityt ovat eri mieltä, mutta pääosin se on laadukasta kristillistä seksuaalietiikkaa. Mutta vastavirtaan uimista se nykykulttuurissa edellyttää. Ristin kantamista.

Lähetyshiippakunta puolestaan tahtoo elää todeksi sitä samaa mainstreamluterilaisuutta, jota Suomen ev.lut.kirkko eli todeksi  vielä 1980-luvulla. Lähetyshiippakunta järjestää jumalanpalveluksia ja raamattuopetustilaisuuksia. Tavallista arkista seurakuntaelämää siis. Tästä hyvästä se on saanut vihat niin jumalattoman maailman kuin kristityiksi itseään kutsuvien taholta. Miksi? Koska ristiallergia voi syntyä kahden päällisin puolin täysin toisistaan riippumattoman asian välille. Jumalaton maailma saa allergisen reaktion, kun puhutaan rististä - kristikansa saa allergisen reaktion, kun puhutaan ristin kantamisesta.

No mikä lääke tähän ristiallergiaan sitten tepsii? No yllätys yllätys: risti. Kristuksen kasvoihin ristillä katsominen karkottaa ristiallergian.

Toukokuussa vihitään ihan oikea piispa

Nyt se on julkista. Sakari Korpinen ja Risto Soramies ovat ehdollaLähetyshiippakunnan (eivät Luthersäätiön) piispaksi. Uusi piispa vihitään jHs 4.5. Helsingin Pyhän Sydämen kappelissa niin kuin nykyinen piispa Matti Väisänenkin. Niin ne vuodet vierii. Vastahan oli tuo juhlava tilaisuus, jossa kunnioittamani Matti-piispa vihittiin virkaansa. Seuraaja astuu isoihin saappaisiin, mutta virka kantaa. Kävi miten kävi, Lähetyshiippakunta saa hyvän kaitsijan.Suostumus ei kummallekaan ole varmasti ollut helppo. Eikä kummallakaan ole ollut helppo hengellinen tie. Ristin tien grillissä on kypsynyt kypsiä ja vakaita kristittyjä.

Kotimaa 24:ssa keskustelu lähti jo tuttua latua pitkin kulkemaan. Uutisen toisessa repliikissä jo tahdottiin laittaa piispa lainausmerkkeihin ja kun Martti Vaahtoranta perusteli, että piispa on seurakuntien kutsuma, tahdottiin seurakunnatkin laittaa lainausmerkkeihin.

(http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/10492-seurakuntalainen-kaksi-ehdolla-luther-saeaetioen-piispaksi)

Tämä on mitä pahimman luokan aikuisten ihmisten halveksimista. Suomen hengellisessä kentässä, jossa vallitsee monopoli, johon Kuluttajavirastokaan ei kykene puuttumaan, on helppo heitellä tuollaisia ylimielisiä kommentteja. Kenttä on kuitenkin murroksessa. Monopoli murtuu. En minä siitä iloitse. Mutta siitä iloitsen, että lähteitä syntyy erämaan keskelle. Keneltä ne ovat pois? Eivät keltään. Ei Kristus ole jaettu. Sen sijaan mitä useammassa paikassa Kristus jakaa itsensä ja lahjansa, sen parempi. Jumalan virta on kyllä vettä täynnä. Kyllä sinne mahtuu uimaan.

Toukokuussa siis vihitään ihan oikea piispa ihan oikeiden seurakuntien kutsumana. Nämä seurakunnat (tai jumalanpalvelusyhteisöt, koinoniat, mitä nimitystä käytetäänkään) eivät ole samanmielisten vapaasta tahdosta inhimillisesti syntyneitä yhteenliittymiä, vaan sanan ja sakramenttien synnyttämiä, alttarin ja saarnatuolin yhteyteen kokoontuneen lauman ruokintapaikkoja. Eivät ne ainoita oikeita seurakuntia kuvittelekaan olevansa. Siksi ihmettelen, että Suomen ev.lut kirkon edustajat nyt näyttävät lankeavan tuollaiseen retoriikkaan lainausmerkkipiispoineen ja lainausmerkkiseurakuntineen. Kas kun ei valepappi tai valepiispa ole vielä tällä kierroksella päässyt argumentaation helmeksi.

Vanhoja K24 blogeja luettavissa

Kirjoitin Kotimaa 24 -blogipalveluun kahta eri blogia kolmen vuoden ajan. Nämä tekstit ovat luettavissa täältä:

http://www.blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=187

http://www.blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=647

Miksi kaksi eri blogia? Ensimmäisessä kirjoittelin samantyyppisiä sekalaisia juttuja kuin täälläkin. Jälkimmäistä olen blogin esittelytekstissä luonnehtinut näin: "Isän näkökulma vakavasti sairaan lapsen odottamiseen ja lapsen menettämiseen." Se on siis henkilökohtaista surutyötä ja tuntemuksia valottava kirjoitusten sarja. Se jäi kesken, kun Kotimaa 24 sulki oikeuden bloggaamiseen. 

Käy penkomassa arkistojen kätköjä!

Määrän harha

"Meitä on niin vähän ja me ollaan niin vanhoja."

"Aika vähän oli porukkaa, kannattaako tää...?"

"Oliko väkeä minkäverran?"

Seurakunnissa on toimintatilastojen kokoamisen aika niin kuin muuallakin.Ovatko tilastot sokaisseet meidät? Onko määrä korvannut laadun?

Eräässä seurakunnassa pidetään kotipyhäkoulua. Siihen osallistuu talon lapset ja yksi naapurin lapsi. Seurakunnan lapsityöntekijä käy sitä pitämässä. Onko tämä resurssien tuhlaamista? Joku sanoo, että on. Minä sanon, että ei ole. Jos johonkin taloon on ovet auki pyhäkoululle, niin sinne on mentävä. Lakkauttaminen olisi helppoa, uudelleen perustaminen vaikeaa. Sitä paitsi mikä onkaan parempaa kristillistä kasvatusta kuin pyhäkoulu? Jos yksikin lapsi oppii tuntemaan Jeesusta, ei se mene hukkaan.

Koulussamme aloitettiin viime syksynä kerhotoimitaa Opetushallituksen hankerahalla. Alaluokkalaisille tarjottiin kuvataidekerhoa ja 6-9 -luokkalaisille sarjakuvakerhoa. Joka kotiin lähti kirje, joka tuli palauttaa huoltajan allekirjoituksella. Tulos: kuvataidekerhoon kolme ilmoittautunutta, sarjakuvakerhoon neljä. Kaikki erityisoppilaita. Kolme maahanmuuttajaa, kaksi lievästi kehitysvammaista, kaksi oppimisvaikeuksista kärsivää. Yleisopetuksen yli 300 oppilaasta ei ilmoittautunut yksikään. Onko tämä resurssien tuhlaamista? Pitääkö hävetä, kun on näin pieni tilasto esittää Opetushallitukselle koulumme kerholaisten määrästä? Sanon jälleen: ei ja ei ja vielä kerran ei. Tämä on mielestäni ennaltaehkäisevää sosiaalipedagogiikkaa parhaimmillaan. Tilastoista viis, jos yksikin saa mielekästä tekemistä ja jää syrjäytymättä.

Eipä profeeetta Elian aikaankaan kovin kummoisia toiminta- tai väkilukutilastoja ollut esittää Tisben tuomiokapitulille.

Kaikki on aikansa elänyt

Huomasin kirjoittaneeni kaksi kirjoitusta peräkkäin lähes samalla otsikolla. Ensin ylioppilastutkinnosta, sitten lähetystyöstä. Yhdistävä tekijä on "aikansa elänyt".

Pannaan vielä paremmaksi. Kaikki on mielestäni aikansa elänyt. Eipähän tarvitse enää tästä asiasta otsikoita vedellä.

Kirkko on aikansa elänyt. Käyrät osoittavat alaspäin kuin lumiukon nenä vapunpäivänä. Ainoa mikä on nousussa on hautapaikkamaksu. Arkkipiispan palkkakin osoittaa alaspäin, jos on arkkipiispaa uskominen. Voivat sitten Niinistön kanssa mennä yhdessä Hakaniemen Elannon alennusmyynteihin. Halonen toimii varmasti mielellään mentorina.

Vapaa-ajattelijat on aikansa elänyt. Eipä eronnut kirkosta enää ennätysmäärää väkeä. Piti sitten väen vängällä saada otsikko samalla tavoin kuin muinoin Neuvostoliitossa, jossa Kremlin ympäriajoon osallistui kaksi autoa, Lada ja Mersu. Ja Pravda uutisoi: "Kansakuntamme ylpeys, Lada, sijoittui kilpailussa hienosti toiseksi. Mersu oli kilpailussa toiseksi viimeinen."

Körttiläisyys on aikansa elänyt. Ei kuulemma riitä väkeä seuroja järjestämään. Ei, vaikka ihminen on niin pieni, että yksiöönkin mahtuisi sata körttiä. Mutta eiköhän Kotimaa saa tämänkin asian käännettyä myönteiseksi: "Körteillä pulaa vastuunkantajista - mutta niin on evankelisillakin". Evankeliset ne vasta aikansa eläneitä onkin. Lottoarvonnan jälkeenkin vain veisaavat duurissa, että en voi rikkaammaksi tulla. Ihan jälkeenjäänyttä porukkaa.

Hallitus on aikasa elänyt. Velkaa olisi pitänyt saada leikattua ja kuntien määrää ja peruspalveluiden kustannusrakennetta. Ainoa mitä ovat saaneet leikatuksi, on uskonnonopetus eikä sitäkään kun 38 tuntia koko peruskoulun aikana. Voi voi. Vaan aikansa elänyt on oppositiokin. Jytky on sulanut, mutku on tullut tilalle. "Kyllähän Suomi olisi jo eronnut EU:sta ja Kreikka pantu kuriin ja pakkoruotsi poistettu, mutku..." Niinpä niin. Peräpukamat kurkussa senkun kasvavat.

Lähetyshiippakunta on aikansa elänyt. Eihän kukaan halua nykypäivänä enää lähettää mitään, kun Itellan palvelut ovat mitä ovat. Tulostushiippakunta pitäisi perustaa. Sellainen, jossa ehtoollisen saa valokuvatulostimella printattua itselleen 3D-tehosteilla. Ei olisi vaaraa törmätä naispappiin edes kirkkomatkalla. Samalla voisi tulostaa Lähetyshiippakunnan pappien kuvista tehdyt poikakalenterin seinälleen yhteisöllisyyttä luomaan.

Minä olen aikansa elänyt. Ketä oikeesti on kiinnostanut  lukea tällaista tuubaa tänne asti. Veikkaan, että jos nyt kertoisin, missä natsien kulta-aarre sijaistee, se saisi olla kaikessa rauhassa.

Onneksi yksi ei ole aikansa elänyt. Taivas odottaa.

Lähetystyö on aikansa elänyt

"Niin kauan kuin olemme kristittyjä ja teemme työtämme kristillisellä lähimmäisenrakkaudella, ei tarvita muuta evankeliumia”


Kuka näin mahtaa sanoa? Mahdollisesti tiedätkin, jos olet lukenut Kotimaa-lehteä joko paperiversiona tai netistä. Kyseessä on Oulun seurakuntahyy... yhtymän tiedottaja Rebekka Naatus kolumnissaan. Hänen mukaansa lähetystyö joutaa museoon jalkapuun ja julkiripin viereen.


Olen samaa mieltä Naatuksen kanssa. Jos lähetystyö tuo mielikuvan jalkapuusta, se joutaa museoon. Mutta nyt taitaakin olla niin, että Naatuksen mielikuva lähetystyöstä on täysin väärä tai vanhentunut. Vaan eipä Naatus ole mielikuviensa kanssa yksin. Samalla tavoin Tulkaa kaikki -liike pyrkii murentamaan lähetystyötä. Nojatuoliantropologian jäätyä historiaan tilalle on tullut nojatuolimissiologia. Ollaan tietävinään mitä lähetit kentällä tekevät ja jaetaan euroja mukavasti viinereitä syöden ja kokouspalkkioita nostaen. Samaan aikaan lähetti siellä jossakin seuraa huumenuoren kylmän kalkkunan vaihetta huumevieroituksessa tai pyyhkii kyyneleen orpolapsen poskelta. Tai sitten lähetti käy kipakkaa keskustelua Internetin keskustelupalstalla puolustaen Kristuksen asemaa taivaaseen johtavana tienä. Tai odottaa jännittyneenä, tuleeko huolella valmisteltuun nuortentapahtumaan ketään. Tai laulaa elinkautisvangeille, kuinka Jeesuksen kanssa saa olla vapaa vaikka olisi vankilassa.


Naatuksen ajatus on nurinkurinen. Miten voi rakastaa kristillisellä rakkaudella ellei ole ensin tullut kristityksi? Ja kristityksi tullaan kasteen ja opetuksen kautta. Ei olisi Naatuskaan kristitty ellei Suomessa olisi tehty lähetystyötä. Kristitty rakastaa, mutta "me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä". Ei kristityksi tulla rakastamalla lähimmäistä vaan syntien anteeksiantamuksen lahjan kautta.
Toisin sanoen Naatuksen esittämä evankeliumi itse asiassa on toinen evankeliumi. Toisen evankeliumin julistajista Paavali sanoo vähemmän rakentavasti Galatalaiskirjeessä. Naatuksen "evankeliumi" on samaa legalismia (lakihenkisyyttä) kuin Galatian seurakuntaa villinneet judaistit.


Sitä paitsi monet ateistit osaavat rakastaa ja kunnioittaa lähimmäisiään paljon paremmin kuin uskovat. Esimerkiksi Kotimaa24-palstalla blogistina toimiessani olin usein samalla aaltopituudella ateisti Jori Mäntysalon kanssa.Oikeustajumme oli usein yhteneväinen. Vastaavasti olen usein saanut töykeää kohtelua uskoviksi itseään nimittävien taholta.


Onneksi on edelleen niin, että usko syntyy kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Rakkauden teot eivät ole tätä vastaan, mutta vasta sanan kautta tullaan kristityksi.
Naatuksen provokaatiota hakeva lähetysnäkemys on aikansa elänyt. Sillä ei pitkälle kilpailla SPR:n tai KEPA:n kanssa. Kristuksen evankeliumi taas jatkaa voittokulkuaan.